Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kansalaisaktivistin päiväkirja on pamfletinomaisessa muodossa kirjoitettu, omaperäinen kannanotto puhtaan luonnon puolesta roskaamista vastaan. Kirjaan on lähes päivittäin merkitty leidin juoksulenkit sekä yleensä myös ympäristöteot – milloin mitäkin, mutta aina luonnon puolesta.
Lukemista ryydittävät muutamat vinkeät piirrokset, joita soisi olevan enemmänkin. Osasta kirjoituksia puolestaan henkii hiukan saarnaamisen maku, mutta ehkä se onkin meille tarpeen. Itse aloin heti kantaa huonoa omatuntoa, vaikka omat roskat ainakin kannan kotiin (sekä vieraatkin palautuspullot, jos niitä lähistöllä näkyy…). Ajatus voisi olla vaikka se, että jos jokainen meistä nostaisi yhden roskan maasta päivässä, puhdistuisi ympäristö jo melkoisesti. Lisäksi roskien kerääminen on ilmaista, se tuottaa mielihyvää, se on laillista ja siitä saa hyvän omatunnon!
Roskien lisäksi Hartzell on huolestunut ihmisen teoista, kaikesta siitä, mikä pilaa luonnon omaehtoisuuden. Oma mielipiteenihän on se, että ihmiset taatusti kuluttavat itsensä hengiltä, kirjoittajan mielestä varmaan luonto iskee takaisin jo aikaisemmin. Kirjoittaja havainnoi luontoa päivittäisillä juoksulenkeillään, vaikka itsekin asuu Helsingissä – ei siis kuitenkaan aivan keskustassa. Monivivahteinen luonto, metsät, puistot ja jopa eläimet, on kuitenkin lähellä ja hän näkee sen muuttuvan päivittäin. Päiväkirjaan tämä kuuluu myös olennaisena osana.
Muutaman ristiriitaisuuden ainakin itse huomasin ja ne hiukan jäivät mietityttämään. Tekijä arvostelee henkilöauton käyttöä, mutta suhtautuu hiukan vähätellen joka-aamuisiin bussinkäyttäjiin sekä käyttää itsekin välillä autoa. Lisäksi hänellä on mahdollisuus, etuoikeus, olla kotona päivisin ja seurata työhönlähtijöitä, jotka laumana kolistelevat menemään, kiireisesti pissattaen koiriansa ja raahaten lapsiaan päivähoitoon. Valitettavasti kaikilla ei ole vielä mahdollisuutta olla kotona, päästä eläkkeelle, tehdä etätöitä tai muutoin olla kotona päivisin. Samoin lenkkeily tuntuu lähes fanaattiselta; toki endorfiineilla on varmasti oma vaikutuksensa. Näin liikuntaesteisenä olenkin ehkä todella jäävi arvioimaan tätä lukupakettia liikunnan osalta!
Muutoin Hartzell on toiminut esimerkillisen aktiivisesti Helsingissä ehdottaen muun muassa roskapirkkojen toimintaa eli roskaajien sakottamista. Valitettavasti tämä vaatisi lainmuutoksen, mutta idea on hyvä. Hän on muutenkin kansalaisaktivisti erilaisilla tavoilla ja kaupungin eri virkaportaissa hänet varmasti tunnetaan – ainakin rakennusviraston puolella; niin hyvässä kuin pahassakin.
Roskankerääjän päiväkirja on kuitenkin selkeä perusopus roskien keräämisen taidosta, sen mielihyvää tuottavasta puolesta, ilosta ja hyödystä. Lisäksi samalla voi puuttua muihinkin ympäristön epäkohtiin ja toimia asioiden hyväksi ihan itse! Aina ei tarvita suurta päätöksentekomekanismia vaan asiat saattavat hoitua jopa puhelinsoitolla. Suosittelen kaikille luonnosta, ekologiasta ja vaikkapa juoksemisesta kiinnostuneille. Tästä voi myös elävästi seurata yhden vuoden kulumista kaupungissa ja kaupunkiluonnossa sen omilla ehdoilla.