Katja Kettu on kirjailija, jonka kirjoja osaa odottaa ja Rose on poissa oli sellainen kirja, että sitä halusi herkutella hitaasti, sivu kerrallaan maistellen.
Tarina on rankka. Lempi palaa 45 vuoden jälkeen reservaattiin, jossa on syntynyt, suomalaisen isän ja intiaaniäidin lapseksi. Rose on hänen äitinsä. Koko kirjan matkan kulkee mukana, että Rose on poissa.
On tapahtunut kauheita; nuoria tyttöjä on kadonnut ja Rosen isää Ettua, joka on menettänyt muistinsa, epäillään. Sheriffi Korva-Mike tutkii asiaa. Lempi, jota sanotaan Pikku Käpäläksi, tapaa myös Jim Harmaaturkin, johon on ollut jo nuorena ihastunut. Vaikuttaa siltä, että Jim Harmaaturkki on se, jolla järki juoksee vielä vilkkaasti. Lempiä harmittaa, että Jim Harmaaturkilla on nainen ja lapsi.
Lempin elämä toisaalla on ollut vaikeaa ja surullistakin. Kun hän lopulta saa kuulla isänsä muistoja, jotka vaan palaavat, hän on taas valmis lähtemään, vaan onko sittenkään?
Rose on poissa on tarina, fiktiivinen teos paikasta, missä on suomalaisia, missä suomalaiset ovat menneet naimisiin intiaanien kanssa. Kuinka ihmisiä on kohdeltu ala-arvoisesti. Surullista, mutta silti hyvä tietää, että näin on ollut ja onko vieläkin.
Katja Kettu kuvaa niin upealla kielellä, että sitä on nautittava sana sanalta ja siinä pääsee niin syvälle kirjan tunnelmaan, ettei ole varma, haluaako sieltä enää pois. Tarina kulkee kuitenkin mukana, eikä ole mitään aavistusta, mihin se johtaa. Jälkimaku säilyy pitkään ja se on pehmeän viipyilevä, onneksi.