Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Jos on kerran kuullut Rosa Liksomin nauravan, voi Rosan hersyvää naurua kuulla mielessään, kun lukee kirjaa Rosa Liksom, niinku taidetta. Niin ainakin minulle kävi! Sivu sivulta iloni vain kasvoi, ei vain mielikuvissa kuuluvan naurun vaan upeiden kuva- ja tekstisivujen ansiosta. Haastatteluihin ja lehtiartikkeleihin perustuvan tekstin on kirjoittanut taidehistorioitsija, Yleisradion kulttuuritoimittajana lähes 30 vuotta toiminut Jonni Roos.
Kuvasivuja kirjassa on noin 80 sivua, ne esittelevät Rosa Liksomin maalauksia, piirroksia, veistoksia, sarjakuvia, ristipistotöitä, posliinimaalauksia, still-kuvia elokuvista ja valokuvia Rosasta ja hänen lähipiiristään. Valtaosa käsittelee Rosan värikylläisiä maalauksia, niistä useimmat ovat saaneet taustakseen kirkkaan värisen paperin. Ihastelen ja ihastelen! Vaikkapa sivua, jossa on teos Kevät rynnisti kylään (v. 2017), hyvin värikäs punasävyinen maalaus, joka on sijoitettu kirkkaanpunaiselle taustalle.
Still-kuvilla kerrotaan mm. Uudisasukkaat-elokuvasta (v. 2016), jossa afganistanilaisiin sinisiin burkiin pukeutuneita naisia vaeltaa suomalaisessa kansallismaisemassa neljänä vuodenaikana.
Poimin tekstistä muutamia piirteitä, joiden ymmärsin olevan tunnusomaisia taiteilija Rosa Liksomille.
Spontaanisuus, tekemisen ilo, tekemisen ja tekemättömyyden vuorottelu.
Rosa Liksomin maalaukset syntyvät tekemällä, ei suunnittelemalla. Luonnosvihko ei ole luonnoksia vaan maalaamista varten, jos se ei olisi mahdollista muuten maalata.
”En koskaan katso niitä (luonnoksia) jälkeenpäin… maalausten hahmot syntyvät tehdessä. Niitä ei ole olemassa ennen maalaamista. Ei luonnosvihkossa. Ei edes mielikuvituksessa. Tekeminen itsessään synnyttää ne.”
”Ei tekemisessä pidä olla ulkopuolisia motiiveja ollenkaan. Jos ei ideoita ole, on parasta vain alkaa tekemään. Parhaat ideat tulevat kun on paljon aikaa.”
Leikki, uteliaisuus, uuden oppiminen.
”Minä en varsinaisesti koskaan lopettanut sitä (leikkimistä)…. Lukioaikana osallistuin kaikenlaisiin teemabileisiin… se oli leikkiä. Yliopistossa ihan sama jatkui ainejärjestöbileissä. Ja sitten tuli tämä taideleikki.” ”Uuden oppiminen on se juttu. Olen kauhean utelias.”
Vapaus.
Rosa Liksomilla ei ole muodollista taidekoulutusta, yliopistossa hän opiskeli antropologiaa. Taitelijana hän on oman tien kulkija, ei taitelijana edennyt muodollisen koulutuksen avaamaa polkua. Hän tekee taidetta vapaana.
”Minua ei koskaan ole pantu mihinkään muottiin. Olen saanut olla perhekatraassakin erikoinen tyyppi… olen vain juossut isompien perässä ja yrittänyt ymmärtää mitä ympärillä tapahtuu. Enkä ymmärtänyt mitään. Se vapaus tuli siitä. Se on mielikuvituksen vapautta.”
Hyväksyvä, ei-tuomitseva katse.
”Mulla on jokainen duuni hyvä! En ymmärrä miksi voisin sanoa jostain mun duunista, että se olisi huonompi kuin joku toinen… En mä kyllä muidenkaan töitä hauku… minä inspiroidun muiden teoksista. Vaikka se teos olisi jokin älytön langanpätkä.”
Rosa Liksom on sekä kirjailija että kuvataiteilija, maalaaminen ja kirjoittaminen on jokapäiväistä. Ensimmäisen taidepalkinnon hän sai kirjailijana, novellikokoelma Yhden yön pysäkki palkittiin vuonna 1985 J.H. Erkon kilpailussa. Lyhytproosan kanssa hän ajautui kriisiin, jolloin mietti jopa lopettavansa kirjojen julkaisemisen. ”Kriisi laukesi, kun päätin siirtyä kirjoittamaan romaaneja.” Hyvä, ettei hän kirjoittamista lopettanut. Neljä romaania upeaa romaania on ilmestynyt, niistä yksi, Hytti nro 6 palkittiin Finlandia-palkinnolla!
Rosa Liksom, niinku taidetta -kirjan takakannessa kysytään: ”Miten ympäristöaktivisti Anni Ylävaarasta tuli kirjailija ja kuvataiteilija Rosa Liksom?” Siihen kirja varsin kattavasti vastaa – painotus tosin kuvataiteilija Rosalla. Kokonaiskuvan muodostamisessa auttaa ensimmäisten sivujen Rosa Liksom – biografia.
Jonni Roosin teksti on mutkatonta, rentoa, sitä on nautinto lukea!
Rosa Liksom, niinku taidetta -kirja on tarpeen juuri nyt pimeän marraskuun, koronarajoitusten ja –pelkojen aikana. Nyt kun vihaviestejä sinkoilee ja disinformaatiolla lietsotaan epäluuloa ja vihaa toisin ajattelevia ja toisennäköisiä ihmisiä kohtaan. Hyvä, että on myös ihmisiä kuin Rosa, jonka käsissä ”kulmikas karkeus muuttuu hyväntahtoiseksi myötäelämiseksi”.
Kirjoistaan kirjailija Rosa Liksom oli minulle jo entuudestaan tuttu, nyt pääsin tutustumaan häneen upeana kuvataitelijana ja ihmisenä.
Lämpimästi suosittelen!