Hullunhurja rakkauskertomus, joka kulkee läpi vuosien, maiden ja tapahtumien aina Roonan muistiinpanojen ja käsikirjoituksen mukaan. Jo alku oli hillitöntä intohimoa, köyhyyttä ja raastavaa, rienaavaa rakkautta. Nuoripari päättää lopulta ryöstää rahankuljetusauton ja tekeekin niin – vai tekeekö? Pakomatka alkaa. He ovat kuin Bonnie ja Clyde, matkalla, koko ajan. Italia, Kreikka, Turkki…. Turku. Roona palaa, rakastettu palaa. Jossain vaiheessa ja ehkä.
Markku Pääskynen kuljettaa tarinaa kymmenen vuoden ajan 1960-luvulta 1970-luvulle Roonan edelleen vain rakastaessa. Rakastetun välillä kadotessa, sillä aikaa Roona voi edelleen rakastaa ja kertoa asioita perhoskoira Papillonille. Lauseet kantavat outoihin maihin, outoihin tapahtumiin. Hurjiin ja herkkiin hetkiin, juopumukseen viinasta ja toisistaan. Kummatkin vajoavat, rakkauteenko vai unohdukseen.
Tarina on riehakkaan nopeaa välillä, välillä hauskaa, toisinaan suorastaan epätoivoista ja paljasta. Kuka tietää, mitä oikeasti tapahtui? Onko totutuutta olemassakaan? Onko jäljellä muuta kuin sanoja ja käsikirjoitus? Hurja kaipaus rakkauteen tai johonkin, mitä ikinä se sitten onkin. Ettei totuus unohtuisi, Roonan käsikirjoituksen alaviitteissä on huomattavan tarkentavia seikkoja monestakin merkillepantavasta asiasta. Mukana kulkee myös sekalainen joukko huomattuja tai matkalla tavattuja merkittäviä tuttavuuksia, joilla kaikilla on oma osansa ja sanottavansa mukanaan.
Roona saa vastauksen on hiukkasen ironinenkin, viehkon traaginen, täynnä omalaatuisia tapahtumia ja tapaamisia. Kirjoitettu ei aina ehkä ole kaunista, mutta tunnelma on hieno kaikesta huolimatta. Suosittelen uudesta kotimaisesta proosasta kiinnostuneille, mikään tavanomainen rakkausromaani tämä ei todellakaan ole!