Rooma oli maailmanhistorian mahtavimpia suurvaltoja, joka hallitsi koko tuntemaansa maailmaa. Vielä vuonna 200 Rooma vaikutti voittamattomalta, mutta vain parisataa vuotta myöhemmin jäljellä oli vain rippeitä. Rooman valta oli poissa, jäljellä oli vain paljon aikaisempaa heikompi Itä-Rooman valtakunta. Mitä tapahtui?
Adrian Goldsworthy valottaa tapahtumia uusimpaan historialliseen tutkimukseen perustuen. Käsiteltävä aikakausi on hankala, sillä täsmällistä tietoa on tarjolla perin vähän. Sen huomaa Goldsworthyn tekstissäkin, sillä aikakaudet, joilta on säilynyt enemmän kirjallista materiaalia, käsitellään yksityiskohtaisemmin.
Yksinkertaista selitystä Rooman tuhoon ei ole tarjolla. Barbaarien vastuulle Goldsworth ei Rooman tuhoa vieritä, vaan toteaa barbaarien iskeneen korkeintaan viimeisen kuoliniskun valmiiksi rappeutuneeseen valtioon. Pikemminkin Rooman tuhosivat sisällissodat ja toisiaan seuranneet keisarit, joiden tärkein prioriteetti oli pysyä hengissä. Välillä lukiessa herääkin ihmetys siitä, miksi kukaan ylipäätään halusi keisariksi, kun yhden kappaleen sisällä voi kuolla useampikin keisari.
Aihe on kiehtova ja Goldsworthy kirjoittaa yleensä ottaen hyvin. Nimiä ja vuosilukuja tulee kuitenkin sellaisena tulvana, että aloin itse jo väsyä. En selvästikään ollut aivan tarpeeksi kiinnostunut aiheesta. Teksti on huolellisesti taustoitettu lähteillä, mutta runsaat lähdeviitteet on piilotettu armollisesti kirjan loppuun. Lopussa on sentään varsin ansiokas yhteenveto, joka kokoaa kirjan langat yhteen pakettiin.