Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
On kuuma kesä 2019 ja kolme kaverusta Mai, Joonas ja Ilkka lähtevät kohti Unkaria Via Balticaa pitkin. Kohteena on Etelä-Unkarissa sijaitseva Pécsin valotaidefestivaali, jonne Mai on saanut kutsun, mutta tässä kertomuksessa kohteella ei ole lopulta niin merkitystä, vaan itse matkalla.
Tarinassa enimmäkseen istutaan autossa, välillä pysähdytään ihmettelemään maisemia ja paikallista ruokaa, sekä samalla puhutaan ja puhutaan ja puhutaan. Monille sarjakuvantekijöille runsas dialogi on asia, jota halutaan vältellä, mutta Janne Parviaisen sarjakuvassa puhetulva on ehdottomasti sarjakuvan vahvuus. Harvoin näkee näin luontevaa dialogia! Lukija voi suorastaan kuvitella itsensä autoon neljänneksi matkustajaksi heittämään väliin kommenttia musiikista, historiasta ja milloin mistäkin. Erityisesti historiasta, sillä siitä löytyy kolmikolla sanottavaa, ja sarjakuvan nimi Rooman rajoilla tuleekin siitä, että tässä liikutaan muinaisen Rooman reuna-alueilla.
Dialogin luontevuus tekee kolmikon reissusta niin realistisen, että ihan väistämättä alkaa ajatella, että tämän reissun on pakko olla jollain tavalla omaelämäkerrallinen. Missä määrin jää epäselväksi, mutta Parviaisen alter ego taitaa joka tapauksessa olla tyttöhiireksi piiretty Mai. Hän kysyy heti sarjakuvan alussa muilta, että jos hän joskus piirtää reissusta sarjakuvan, niin miksi eläimeksi hänen tulisi piirtää kanssamatkustajansa. Joonas haluaa olla varis ja Ilkka supikoira, mutta itsestään Mai toteaa, että hän voisi olla sarjakuvassa tyttöhiiri, koska eihän hän oikein muutenkaan istu miehen rooliin. Ja miksipäs tosiaan ei, näinkin hauskalla tavalla voi sarjakuvassa haastaa fakkiutuneita sukupuolirooleja!
Mailta tulee sarjakuvassa muutenkin hyvää pohdintaa. Miten olla paremmin läsnä hetkessä ja ottaa se taiteilijana haltuunsa? Onnistuisiko se kirjoittamisen kautta paremmin kuin valokuvaamisen, kuvatessa kun unohtuu elää ne hetket, joita kuvaa. Mikäli tämä on kysymys, jota valokuvaajana kuuluisuutta niittänyt Parviainen on pyöritellyt enemmänkin, niin on pakko antaa onnittelut, nimittäin juuri tässä Rooman rajoilla onnistuu. Kolmikon matkassa ei tapahdu mitään poikkeuksellista, mutta silti Parviainen onnistuu hienosti kuvaamaan elämän hetkellisen kauneuden ja läsnäolon tuossa hetkessä, ilman että tarina kuitenkaan tuntuu yhtään banaalilta.
Kerronta menee loppuun asti tällä sujuvalla tyylillä, sarjakuvan ainoat heikkoudet liittyvätkin enemmän visuaaliseen puoleen. Yksi asia mikä hieman häiritsi itseäni oli hahmoille piirretyt eläinten kasvot. Ideana se ei ole lainkaan huono, mutta ongelmaksi muodostuu sarjakuvan muuten realistinen piirustustyyli, joka ei aina sovi yhteen näiden naivististen kasvojen kanssa (jotka ovat muuten Parviaisen lasten suunnittelemia). Varsinkin Main litteät naamarilta näyttävät kasvot tökkivät jatkuvasti omaan silmääni.
Tämän kuitenkin antaa anteeksi muuten loistavassa sarjakuvassa. Tokihan voi vielä haaveilla miten ihanteellisessa maailmassa Rooman rajoilla olisi väritetty sarjakuva. Kantta katsoessa kun ei voi olla miettimättä, miten upealta tämä matkakertomus näyttäisi täysin väritettynä. Ymmärrän kuitenkin, että Parviainen ei ole siihen urakkaan halunnut lähteä. Kokonaisuutena Rooman rajoilla on joka tapauksessa ehdottomasti positiivinen yllätys, ja Parviaisen tulevaisuuden sarjakuvat menevät tätä myöten varmasti seurantalistalle.
