Niina Mero debytoi oivallisella Englantilaisella romanssilla. Seuraava kirja Romanssin sankari jatkaa osin samojen henkilöiden parissa. Suorasta jatko-osasta ei kuitenkaan ole kyse, sillä nyt edellisen kirjan päähenkilö Nora on aivan sivuosassa, päärooliin nousee Dorianin veli Ben.
Ben on toipumislomalla oleva erikoisjoukkojen sotilas, joka tulee tapaamaan Doriania Tampereelle. Ben tutustuu Noran ystävään Mikkoon ja asiat johtavat toisiinsa ja pian Ben löytääkin itsensä Mikon kesämökiltä apuna remonttihommissa. Kaunein suomalainen järvimaisema esittelee parhaita puoliaan, mökkiremontti pitää sopivasti kiireisenä ja naapurissa asuu vielä mielenkiintoinen nainen.
Benin ei kuitenkaan ole helppo kääntää elämässään uutta lehteä. Fyysisten kolhujen lisäksi miestä painavat henkiset vaikeudet. Ben ei sitä itselleen myöntäisi, mutta sivustakatsojalle on selvää, että sotatoimista seurannut PTSD pitää Beniä tiukasti otteessaan. Kevyimmillään Ben vain jähmettyy ja vaeltaa ajatuksissaan menneissä, pahimmillaan helikopterin ääni laukaisee hurjan paniikkireaktion.
Elämässä voisi olla edessä uusia käänteitä, mutta sitä ennen Benin on saatava päänsä paremmin ojennukseen. Lisäksi kesken jäänyt tehtävä on suoritettava loppuun, muuten menneisyyttä ei saa jätettyä taakseen.
Kirjan nimestä huolimatta romanssi ei varsinaisesti tunnu olevan pääasiassa, vaikka sinänsä rakkaus Beniäkin eteenpäin ajaa. Enimmäkseen kirjan ytimessä on Ben tausta ja sen kelaaminen, miten kovia kokenut erikoisjoukkojen sotilas voi jättää menneisyyden traumat taakseen ja hyväksyä, että elämässä voi olla aika saada osakseen jotain hyvää ja kaunista. Siinä Mero on onnistunut oivallisesti.