Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Vuonna 2010 sarjakuvantekijä Sarah Glidden seurasi journalistiystäviään Lähi-itään tarkoituksena raportoida sekä paikallisten ihmisten tarinoita että miten journalismia ylipäätään tehdään. Matkalla tehdyistä keskusteluista ja haastatteluista syntyi kenties paras sarjakuvareportaasi mitä olen koskaan lukenut, ja se ei ole vähän sanottu se.
Paikan päällä odottaa monitahoinen konflikti, eikä aina ole ihan selvää, keiden ääni loppujen lopuksi pääsee mediaan ja miksi. Gliddenin journalistiystävät kertovat turhautumisestaan, kun hyväkään tarina ei välttämättä näe päivänvaloa, mikäli sen ei oleteta olevan tarpeeksi myyvä, tai jos se on vaikkapa liian masentava. Median taipumus yhden narratiivin korostamiseen ei edesauta monimutkaisen todellisuuden ymmärtämistä.
Tämä ongelma on kirjan punainen lanka ja sillä on myös henkilökohtaista merkitystä matkaseurueelle, sillä matkalla on mukana myös lapsuudenystävä Dan, Irakin sodan veteraani. Dan ei suhtaudu sotaan ja sen seurauksiin ihan niin kuin odottaisi. Haluaako kukaan lukea tarinaa veteraanista, jonka mielestä sota oli hänen elämänsä huippukohtia ja positiivinen kokemus, Danin ystävä masentuneena miettii? Voiko journalismilla muuttaa mitään? Pitäisikö Danin mielipidettä edes yrittää muuttaa?
Glidden kuvaa keskusteluja ja tapaamiaan ihmisiä taka-alalta. Hän ei tuo itseään esiin, eikä tuomitse, vaan antaa ihmisten kertoa kerrottavansa. Erityisen mielenkiintoinen tapaus on Yhdysvalloista Irakiin karkotettu mies. Oliko mies todella sekaantunut terrorismiin vai onko kyseessä sittenkin oikeusmurha? Helppoja vastauksia ei tule tässäkään vastaan.
Sarjakuvan Syyrian osuus on erityisen mielenkiintoinen, sillä seurue oli siellä vain vähän ennen Arabikevään tapahtumia. Näin jälkiviisaana voi sanoa, että monet sarjakuvan kommentit kuulostavat jälkeenpäin luettuna varsin pahaenteisiltä. Lukijana jää väistämättä pohtimaan mitä ihmettä kaikille haastatelluille ihmisille on tapahtunutkaan sittemmin.
Gliddenin kuvakerronta on selkeää, kauniisti piirrettyä ja kulkee kompastelematta eteenpäin. Hyvin usein paljon dialogia sisältävät sarjakuvat ovat vaikeuksissa, kerronnasta tulee ahdasta ja vaikealukuistakin. Glidden on ratkaissut ongelman yksinkertaisesti antamalla sarjakuvalle niin paljon sivuja kuin hyvä kerronta vaatii. Paksun sarjakuvan työstäminen on vaatinut Gliddeniltä vuosia, mutta kyllä se kannatti.
Rolling Blackouts on ajatuksia herättävä ja syvästi inhimillinen teos, jota voi ehdottomasti suositella myös sellaisille ihmisille, jotka eivät normaalisti sarjakuvia lue.
