Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Miksi halusin lukea tämän kirjan? No, siksi, että pidin tavattomasti Antti Halmeen edellisestä kirjasta Saattaen vaihdettava. Niinpä tartuin notkein mielin tähän toiseenkin kirjaan, Rokkikukkopilli. Pelkästään jo nimi on ihana, se on kuin loru ja kun sitä kirjoittaa koneella, se on kuin polkkaa.
Halme paneutuu miesten väliseen ystävyyteen, joten tässäkin kirjassa on kaksi miestä, vanhaa ystävää, jotka tapaavat 30 vuoden jälkeen. Leevi ja Jesse soittivat aikoinaan samassa bändissä ja sitten kävi niin, että Jesse lähti maailmalle rokin perään ja Leevistä tuli musaope. He saavat olla äänessä vuorotellen ja kertoa omaa tarinaansa. Siinä muistellaan nuoruusaikoja ja ai, miten ollaankin nostalgisia. Kaikki on niin ihanaa ja ystävällistä…
….paitsi ettei ihan. Alkaa tulla kaikenlaista hiertymää, kun sitä vaan kuvittelee, että toisella menee paremmin. Pahuksen kateus. Leevi kärsii oman ittensä kanssa, kun huomaa, miten kuuluisa Jessestä on tullut ja miten paljon tienaa jne. Eikä ollenkaan ymmärrä, ettei kaikki ole aina sitä, miltä näyttää.
Kolmantena äänenä kirjassa on Alina, Leevin tytär Alkku, jonka ajatuksen juoksu on herkullista. Teinityttö, joka osaa laulaa ja jonka äiti on kuollut. Hän haluaa laulukilpailuun ja kun saa isänsä ymmärtämään sen, niin alkaa treenaus.
Parasta on kuitenkin teksti, joka maistuu hyvälle ja on kohtia, jotka on pakko lukea useaan kertaan:
”Rapsutan Sasun päätä. Pieni enkeli. Pää unelmia täynnä. Täysin tietämätön siitä, kuinka elämä nostaa ne vuorenrinteelle, tönäisee alas ilman laskuvarjoa, katsoo niiden lentoa alas kuolemaan ja näkee, kuinka ne kiljuvat apua ennen pirstoutumistaan”.
Kuitenkin, tässä kerrotaan ihmisistä, jotka opettelevat tuntemaan ja ymmärtämään itseään ja sitä kautta myös muita. Siis kaikinpuolin ihana lukukokemus. Siinä on rokkia, kukkoilua ja pilliin puhaltamista!
