Eletään vuotta 1957 Brysselissä ja päivän sana on ydinvoima. Brysselin maailmannäyttely (joka todellisuudessa pidettiin vuotta myöhemmin) ja Atomium kertovat ajan hengestä ja kuten alaotsikostakin voi arvata, liittyy ydinvoima myös sarjakuvan juoneen olennaisesti.
Robert Sax on perinyt isänsä autokorjaamon, mutta sen pyörittäminen ei aiheuta mitään sen kummempia intohimoja. Hiljaiselo saa kuitenkin uusia kierroksia, kun Robertin ystävän Boonin takin taskuun sujautetaan salaperäinen kynä, jonka perässä tuntuvat olevan kaikki romanialaisista vakoojista alkaen. Kiipeliin joutunut ystävä kaipaa luonnollisesti Robertin apua, joka onneksi tuntuu olevan varsin neuvokasta lajia.
Robert Sax on todellinen nostalgiatrippi menneisyyteen. Vilkaisu sisäsivulle paljastaa sarjakuvan syntyvuodeksi 2015, vaikka ensi vilkaisulla saattaisi melkein kuvitella sarjakuvan olevan 70 vuotta vanhempi. Perinteinen agenttijännäri seuraa monia genrensä konventioita: löytyy kaunis ja kohtalokas nainen, kovakätisiä roistoja ja niin edelleen.
Myös piirustusjälki myötäilee vanhaa aikaa. Selkeä viivan käyttö tuo mieleen Hergén Tintin, tosin piirtäjä Louis Alloing on viivankäytössään jäykempi. Miljööt on tehty huolella ja ovat selkeästi vaatineet Alloingilta suurta perehtymistä aikakauteen. Sarjakuvan murrettu värimaailma ja väritys taaseen on Dracin käsialaa. Väritys palvelee kyllä tarkoitustaan, mutta ei saa aikaan mitään sen kummempia väristyksiä.
Rodolphen nostalginen käsikirjoitus kunnioittaa rakkaudella esikuviaan, välillä ehkä hieman liikaakin. Mitään suuria yllätyksiä ei siis ole luvassa, mutta vanhojen agenttijännäreiden ystäville luvassa on kuitenkin takuuvarmaa viihdettä.