Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Robert Plantin elämäkerran voi jakaa helposti kolmeen osaan: aika ennen Led Zeppeliniä, Led Zeppelin sekä Plantin myöhemmät musikaaliset vaiheet. Kuten niin monen pojan musiikillinen taival, alkoi Plantinkin ensin soittamalla kotona. Koko suku oli musikaalista ja kaikki soittivat jotakin istrumenttia jossakin. Tämä ei ollut siis mitenkään poikkeuksellista. Omituista oli se, että Plant haistoi hyvin varhain oikeat tuulet. Hän kuunteli bluesia ja soitti kaikenkarvaisissa skiffle-bändeissä lähes olemattomalla korvauksella. Pääasia oli päästä soittamaan, kuuntelemaan omaa ääntään ja yleensäkin tekemään musiikkia. Pikkuhiljaa jonkinlainen menestys nosti päätään, yrityksestä ei ainakaan ollut puutetta. Ja sitten hänelle tarjottiin pestiä Yardbirdseissa…
Jimmy Page ja Robert Plant tapasivat – ja loppu onkin historiaa, pitäisi kai sanoa. Eli Yardbirds sinällään oli jo hajonnut, Eric Clapton ja Jeff Beck julkaisseet uutta materiaaliakin. Kun Page ja Plant saivat mukaansa John Paul Johnesin sekä John Bonhamin, alkoivat salamat välähdellä ja maa jyristä. Led Zeppelin oli syntynyt. Kirjan tässä osiossa käydään läpi kaikki yhtyeen jo aikaisemminkin kirjatut keikkamuistot, mokat, hotellien hävitykset, viina, huumeet ja naiset sekä se elämäntapa, jota tuolloin noudatettiin. Mitään uutta tässä ei oikeastaan tule esille. Osio päättyy John Bonhamin kuolemaan, joka samalla lopetti aktiivin keikkailun ja antoi oikeastaan myös virallisemman syyn lopettaa.
Page ja Plant eivät olleet tulleet toimeen aikaisemminkaan, joten nyt yhteistyö loppui virallisestikin. Sen sijaan Robert Plantin elämä oli sekaisempi kuin ikinä ennen. Hänen esikoispoikansa oli kuollut aikaisemmin heidän ollessaan kiertueella, eikä mies ehkä ollut pystynyt käsittelemään suruaan tuolloin kaiken keskellä. Myös avioliitto veteli viimeisiään, tosin naistenmiehellä oli jo uusi pyydys viritteillä eli vaimon sisko… Musiikillisesti hän halusi uudistua ja teki levyn muun muassa The Honeydrippersin kanssa. Se ei ollut erikoisempi, mutta seuraavat alkoivat menestyä huonommin joko ajoituksen takia tai niin selkeästi muuttuneen musiikillisen ilmaisun vuoksi.
Kirjan loppu eli oikeastaan lähes suurin osa käsittelee Robert Plantin elämää Led Zeppelinin hajoamisen jälkeen. Lähinnä hänen musiikillisia saavutuksiaan, ihmissuhteitaan sekä halua rauhalliseen ja tavalliseen elämään kuvataan kohtalaisen siististi, eikä oikeastaan mitään odottamatonta tulekaan esiin.
Kirja kokonaisuutena on melko tavanomainen elämäkerta ja Led Zeppelin -osio on jo luettu varmaan monesta muustakin eri opuksesta. Itse pidin eniten Plantin nuoruusympäristön kuvauksesta, joka on vaikuttanut hänen musiikkiinsa hyvinkin paljon. Lisäksi kirjan loppuosa, Plantin musiikilliset ambitiot nyt ja tulevaisuudessa, on mieltä kutkuttava. Vanhahko herra selkeästi virnistelee, eikä lupaa vielä lopettaa uraansa; paljon on vielä tekemättä ja hän on innostunut työstään sekä suuntaa vakaasti tulevaisuuteen.
Itse pidin tästä elämäkerrasta kokonaisuutena, lähinnä ehkä Plantin persoonallisuuden sekä ammattitaidon vahvan kuvauksen takia. Toki suosittelen kaikista rock-elämäkerroista pitäville sekä Led Zeppelin -faneille, varsinkin kun Jimmy Pagen elämäkerta on jo ollut tarjolla.