Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Unkarilainen Robert Capa on jäänyt historiaan yhtenä tunnetuimpana sotavalokuvaajana ja yhtenä Magnum Photos -kuvatoimiston perustajana. Capan vaarallisessa elämässä riittää kyllä kerrottavaa. Hän kuvasi Espanjan sisällissotaa, vaaransi henkensä Normandian maihinnousussa, haavoittui Israelin itsenäisyyssodassa ja lopulta kuoli astuessaan miinaan Indokiinan sodassa. Myös Kiinan-Japanin sota tuli Capan kameralle tutuksi.
Florent Silloray on joutunut varmasti tekemään tiukkoja valintoja sen suhteen mitä asioita mahduttaa mukaan tähän 86-sivuiseen sarjakuvaelämäkertaan. Ei kuitenkaan ole mitään epäilystä mikä on Robert Capan tarinassa se suuri punainen lanka: hänen nimensä on Gerda Taro ja hän oli paitsi lahjakas ja kunnianhimoinen valokuvaaja itsessään, niin myös ”Robert Capan” luoja.
Käy nimittäin ilmi, että Capan oikea nimi oli Endre Ernő Friedmann, mutta periunkarilaisella tavisnimellä ei brändätä itseään miksikään suurmenestyjäksi, ainakaan Pariisissa. Niinpä syntyi tarina Robert Capasta, salaperäisestä ja rikkaasta amerikkalaisvalokuvaajasta, joka on tottunut laskuttamaan korkeita palkkioita, ja jonka agenttina myyntitietoinen Taro toimisi. Sumutus onnistui ja Robert Capasta tuli kuin tulikin lehtien parissa suuri hitti. Tarolle kävi valitettavasti huonommin, hän kuoli kuvatessaan Bruneten taistelua Espanjan sisällissodassa. Vaikka Capa oli varsinainen naistenmies, niin aivan Taron veroista naista ei hänen elämäänsä enää löytynyt, vaikka Capa myöhemmin seurusteli jopa Ingrid Bergmanin kanssa.
Capan tarinassa korostuu kynttilän polttaminen kummastakin päästä; hän oli lahjakas työnarkomaani, jonka henkilökohtainen elämä pysyi sekavana loppuun saakka. Kun elämän tärkein sisältö löytyy sotanäyttämöltä, tarinan surullinen lopputulos ei tule yllätyksenä. Albumin alkuperäinen ranskankielinen nimi L’étoile filante, ”tähdenlento”, on osuva.
Silloray käsittelee Robert Capan tarinaa ammattilaisen otteella, mutta erityisen tunteisiin vetoavaa sarjakuvan kerronta ei ole. Tähän tuli erityisesti kiinnitettyä huomiota, sillä luin samaan aikaan sarjakuvan Suzanne : The Jazz Age Goddess of Tennis, joka onnistui elämäkerran tarinallistamisessa paremmin. Sillorayn kuvitus näyttää kyllä upealta, mutta hän pikemminkin toteaa tapahtumat kuin lähtee kuvakerronnan kautta kuvailemaan niitä.
Sarjakuvassa ei myöskään ole hirveästi dialogia, vaan enemmän Capan päänsisäistä pohdintaa. Tämän vuoksi kerronnasta puuttuu tietynlainen draama ja kertomus tuntuu aavistuksen hieman etäiseltä. Tosin paljon riippuu siitä mitä sarjakuvalta odottaa. Robert Capa : A Graphic Biography ei kenties riipaise koskettavuudellaan, mutta tietokirjana se on silti oivallinen. Jos kaipaa Robert Capan elämästä kevyttä yleisesitystä niin tähän teokseen kannattaa ilman muuta tutustua.
Vinkkinä Yle Areenassa on nähtävissä 30.8.2024 asti dokumentti Historia: Nainen ja kamera sodassa, joka kertoo Gerda Taron kiehtovan tarinan.