Michael O’Sullivan on gangsteripomo John Looneyn pelätyin tappaja, kuoleman enkeli. Samalla hän on kuitenkin rakastava aviomies sekä kahden pojan isä. Michaelin ura kovanaamana saa ratkaisevan käänteen, kun hänen vanhempi poikansa Michael Jr. lähtee salaa mukaan irlantilaismafian tappokeikalle. Murhan todistanut poika muodostaa Looneyn perheelle uhan, joten Looney päättää hankkiutua eroon koko O’Sullivanin perheestä. Michael tekee kuitenkin selväksi, että se ei onnistuisi helpolla. Alkaa murheellinen ja väkivaltainen verikoston kierre.
Max Allan Collins, joka on monesti palkittu amerikkalaisilla dekkarialan palkinnoilla, oli jo ennen Road to Perditionia käsikirjoittanut viidentoista vuoden ajan Dick Tracya sanomalehtiin. Lisäksi hänen tuotantoonsa kuuluu perinteisiä dekkariromaaneja ja elokuvakäsikirjoituksia. Road to Perditionissa hän halusi tarkkailla gangsterielämää lapsen näkökulmasta napaten temaattisia vaikutteita aina japanilaista samuraimangaa myöten. Englantilainen kuvittaja Richard Piers Rayner päätyi projektiin mukaan Collinsin kustannustoimittajan kautta, eivätkä tekijät tavanneet kasvokkain kertaakaan sarjakuvaromaanin monivuotisen tekoprosessin aikana.
Road to Perdition on synkkä ja raaka kertomus kieltolain gangsterikertomusten tradition parhaiden tapojen mukaan. Raynerin piirrostyyli pelaa varjoilla ja perinnetietoisilla kuvakulmilla (itseäni kutkutti erityisesti yksi käytännössä suora kuvasitaatti Sergio Leonen Huuliharppukostajasta). Todellisia henkilöitä, kuten Al Capone, Frank Nitti ja Eliot Ness pyörii mukana ja suurelle osalle tapahtumista on olemassa historiallinen vastine, vaikka tarina onkin fiktiota. Vuonna 2002 Road to Perditionista tehtiin Tom Hanksin ja Paul Newmanin tähdittämä elokuva. Suosittelen tutustumaan.