Ritva Kumpunen on muuten tavallinen talonmiehen rouva Jakomäestä, paitsi että hänestä pursuaa tarinoita. Huoltoasemista pitävä Humppa-Veikko, kolmikulmainen rakennuksia siirtelevä Juntti-Mutteri ja lapiojalkainen Viluttitanssija ovat Ritvan pihapiirin lapsia, jotka rakastavat Ritvan tarinointia. Henkilöt eivät ole ihan tavallisia, mutta eivät kyllä Ritvan tarinatkaan. Madonna-lehmä oppii rakastamaan, Keijo Ilmanen melkein tappaa isän munkin takia, Pertti Jokinen tekee huoltoasemalla kaiken öljynvaihdosta pullansyöntiin. Absurdeja tapahtumia arkipäiväisesti esitettynä.
Kari Hotakainen taitaa ilmeikkään tarinankerronnan. Nyt hän on saanut päästää mielikuvituksensa kunnolla valloilleen, sillä mikään ei ole Ritvalle eikä Ritvan tarinoille mahdotonta. Hotakainen samastuu hienosti päiväkoti-ikäisen lapsen sielunmaisemaan, jossa vaikkapa lännenelokuva tiivistyy siksi Isän videoksi, jossa oli Jake. Hotakainen myös käsittelee viisaasti ja opettavaisesti monia lapsien mieltä askarruttavia asioita, kuten rakkautta ja toisaalta kotoa karkaamista tai kavereiden muualle muuttamista.
Jos Hotakaisen tekstistä yleensä pitää, on Ritvaan helppo ihastua. Hotakaiselle ominaiset tunnelmaa tiivistävät terävä sanailu ja tiukkarytminen virke ovat ilman muuta läsnä myös tässä kirjassa – toki ehkä vähemmän pisteliäinä ja alleviivaavina kuin vaikkapa Finlandia-palkitussa Juoksuhaudantiessä. Huumori on lämpimämpää, lapsenmielisempää. Ritva on mainio lastenkirja aikuisille ja lapsenmielisille, kirja jota ääneen lukiessa viihtyy sekä kuulija että lukija.