Riku on hieman erilainen ritari, lempeä lukutoukka, joka tästä syystä joutuu alati vanhempiensa nuhteiden alaiseksi. Kun äiti ja isä keksivät, että Riku voisi osallistua kilpaan, jossa lohikäärmeen kesyttävälle ritarille olisi tarjolla niin rohkean ritarin titteli kuin rohkelikon eteen lankeava maailmakin, lähtee Riku huokaisten matkaan – kirjoineen tottahan toki. Alkaa jännittävä matka, jonka tiimellyksessä Riku kohtaa niin aarnikotkan, peikon kuin itse lohikäärmeenkin. Mutta kuinka Rikun käy; tarttuuko hän lopulta miekkaan vai turvautuuko sanan säilään? Mitä aarnikotka tuumaa kirjoista, entä hirmuinen lohikäärme?
Ritari joka ei halunnut taistella on perinteinen tarina erilaisuudesta, siitä kuinka sana usein on miekkaa terävämpi. Erityisesti itseni kaltaisen kirjojen rakastajan sydäntä sen lempeä ritari lämmitti kovasti ja odotankin innolla, että saan joidenkin aikojen kuluttua lukea Rikun tarinan omalle pikku ritarilleni.
Tekstiä on vähän, kuvia voi pitää teoksen keskeisimpänä sisältönä, joten suositella voi jo melko nuorillekin ritareille, ja linnanneidoille yhtä lailla.
Ilman kirjoja maailma olisi kyllä huomattavasti pahempi paikka; senhän jo lohikäärmekin ymmärtää.