Rita Kostama syntyi Ruandassa varakkaaseen kymmenlapsiseen perheeseen. Hän kertoo lapsuudessaan kaiken olleen hyvin ja onnellista. Se kaikki loppui, kun vuonna 1994 maassa riehunut sisällissota äityi kansanmurhaksi. Oli pakko paeta.
Rita seikkaili milloin missäkin, paperittomana sukulaisten luota sukulaisten luokse. Oli Zairea, Kongoa, Keniaa, Senegalia… Mistään ei herunut lupaa jäädä. Se odottelu oli tuskastuttavaa, Rita kun oli tottunut opiskelemaan ja aina tekemään jotain, niin sitten ei ollut mitään: ei rahaa, ei työtä ja yksinäisyyskin vaivasi.
Lopulta hän päätyi kiintiöpakolaisena Suomeen. Kaikki oli niin erilaista ja ihan kaikki piti aloittaa alusta. Suomen kieli oli vaikeaa, mutta Ritaa oli siunattu periksiantamattomuudella ja sitkeästi hän vaan opiskeli, opetteli, ja taas opiskeli ja opetteli. Kyllä – tätä lukiessa voin ihan käsi sydämellä myöntää, etten mitenkään olisi kyennyt samaan.
Leena Lukkari on osannut erittäin hyvin kuvata sen, millaista Ritan elämä on ollut. Kun hän saapui Suomeen, ensin Turkuun, niin jos meistä jotkut ulkomaalaiset ovat outoja, niin mitäpä Rita ajatteli meistä suomalaisista, ihan samoin. Vaan ajan myötä sopeutui ja on jopa opetellut suomalaisia tapoja, jotka ovat kovin erilaisia kuin Ruandassa.
Tällä hetkellä vuonna 2016 vuoden pakolaisnaiseksi valittu Rita on naimisissa Jarin kanssa ja heillä on kaksi lasta. Hän on yrittäjä, kotoutumisasiantuntija ja kaupungin- ja kirkkovaltuutettu. Tästä kirjasta tuli niin hyvä mieli, se avarsi mieltä ja antoi paljon tietoa. Jokaisen kannattaa lukea tämä ja saada samalla selville, mikä on Giorgio Gaslinin asema Ritan elämässä!