Risto, Nelli, Rauha ja Lennart viettävät kesää Elvin kesäparatiisissa, jossa luvassa on tietysti monipuolisia koti- ja puutarhatöitä. Lapsetkin pääsevät viettämään kesälomaansa pölyhuiskan varressa.
Kesäloman rauha järkkyy, kun matoja kaivelevat Risto ja Nelli löytävät naapuritontilta rautakautisen käärmesormuksen. Paikalle kutsutaan arkeologi, joka innostuu löydöstä. Sormus kuitenkin katoaa pian. Arkeologi Klaudia Kämäräinen epäilee, että alueella hiippailee muinaisesineiden ryöstelijä, ”yöhaukka”, joka on anastanut sormuksen.
Totuus on tietysti sekä huomattavasti yksinkertaisempi että toivottoman sekava ja tarina saa aikamoisia puskafarssin käänteitä, kun käärmesormusta pallotellaan väärinkäsitysten ja kohelluksen merkeissä paikasta toiseen. Tarina on aika lyhyt ja yksinkertainen, mutta matkan varrella koetaan kasvattavia hetkiä ja opitaan voittamaan pelkonsa.
Lapsiin tarina uponnee kyllä, mutta näin aikuisen näkökulmasta Risto Räppääjien vetovoima alkaa jo vähän hiipua. Parempiakin lastenkirjoja on. Juoneltaan tämä ei ole onneksi yhtä käsittämätön kuin edellinen Sevillan saituri, mutta en ole ihan varma, parantaako kirjaa se, että siitä tehdään elokuva (tätä kirjoittaessani kuvaukset ovat jo takana, eli kirja on kirjoitettu alusta pitäen elokuvaa ajatellen).