Kirjan nimen Sevillan saituri on Risto Räppääjän Sevillassa asuva sukulainen, Ernesti Ohranen. Ernesti on entinen oopperalaulaja ja varakas mies, jonka lääkärintodistus saa ajattelemaan perintökysymyksiä. Omia lapsia ei ole, eikä lähisukulaisia, joilla olisi lapsia. Sukuluetteloa selailemalla löytyy vain Ursula Räppääjä ja tämän poika Risto.
Ristoa siis harkitaan omaisuuden perijäksi. Ernesti saapuu Sevillasta Suomeen tutustuakseen Ristoon ja Rauhalla on yhtäkkiä kädet täynnä työtä, kun Risto pitää saada edustuskelpoiseksi. Elvi tulee apuun ja tuo omat näkemyksensä siitä, millaista on perijän osa – Elvi ja Rauha tempautuvat varallisuusfantasioihin, mutta Risto vain haluaisi punaiset rummut osto- ja myyntiliikkeen ikkunasta.
Ernesti osoittautuu happamaksi vanhaksi äijäksi, jota palvelee vähintäänkin epäilyttävältä vaikuttava palvelija Arnold Rätvänä, joka tuntuu myös havittelevan Ernestin perintöä itsekseen. Arnold vaikuttaa suorastaan roistomaiselta. Kaikki ei kuitenkaan ole niin suoraviivaista, kun miltä ensialkuun vaikuttaa.
Christel Rönnsin kuvitus alkaa näin kolmannen kirjan kohdalla vaikuttaa jo miellyttävän tutulta. Tarinankin käänteet toimivat ja niissä on sopivasti opetusta lopussa, kun kaikki luonnollisesti järjestyy parhain päin.