”Missään ei ole niin turvallista kuin Sandhamnissa”, luvataan Ristiaallokossa -kirjan takakannen tekstissä. No, jos näin olisi, niin tuskin siitä olisi saatu kirjoitettua yli 400-sivuista teosta… Viveca Stenin uudessa romaanissa tapahtumat sijoittuvat joulunaikaan, jolloin Sandhamnin hotelliin saapuu peräti ahdistunut sotakirjeenvaihtaja Jeanette. Huonosti hänen tietenkin käy, ja rikosylikonstaapeli Thomas Andreasson joutuu keskeyttämään joululomansa tutkiakseen rannasta löytyneen jäätyneen ruumiin arvoitusta. Ja kyllähän tietysti Thomasin ystävä, juristi Nora Lindekin, ottaa osaa tapauksen selvittämiseen.
Sandhamnin murhat -sarjan alussa päähenkilöt Thomas ja Nora olivat aika lailla juppimaisia, paperinukenohkaisia henkilöitä, joiden elämän tuntui täyttävän purjeveneillä suhailu ja muu vastaava paremman väen harrastus. Jäin kuitenkin seuraamaan sarjaa toivoen henkilöiden ja tapahtumien syvenemistä, ja näin on todellakin käynyt. Varsinkin Nora tuntuu avioeronsa myötä muuttuneen inhimillisemmäksi, ja samoin on käynyt myös Thomasille, joka on onnistunut käymään läpi surun tyttärensä kätkytkuolemasta ja elää nyt tyytyväisenä Pernillansa ja pienen Elinin kanssa. Myös Noran perhe-elämässä tapahtuu: hänen elämäänsä on astunut uusi mielenkiintoinen kumppani, lentäjä Jonas, mutta samaan aikaan ex-mies Henrik yrittää kovasti sovittaa avioliiton aikaisia syntejään ja päästä takaisin Noran ja heidän yhteisten poikiensa elämään.
Tästä voisi ehkä ajatella, että Ristiaallokossa on enimmäkseen ihmissuhderomaani, mutta näin ei tietenkään ole. Kirjan rikosjuoni on ihan jännittävä, joskaan ei kohta maailman omaperäisin, mutta kyllä tämän lukee nopeasti ja innostuneena. Suosittelen kaikille Thomasin ja Noran ystäville.