Rillipää ja läski on kahden sanaisen arkkunsa avanneen kaverin kirjeenvaihto. Jouni Hynynen ja Tommi Liimatta tutustuivat Tommin aloitteesta ja aloittivat kirjeenvaihdon. Kirjeenvaihto kunniaan! Toivottavasti moni nyt innostuu vanhasta, erittäin hyvästä ja terapeuttisesta harrastuksesta.
Miesten kirjeenvaihto on herkullista luettavaa. Jää tosin miettimään, millaista se olisi ollut, jos he eivät olisi heti alusta asti tienneet kirjoittavansa julkaistavaa tekstiä. Kun nyt jo tykitetään täysillä, niin jos he olisivat vaan kirjoitelleet ja vasta myöhemmin olisi tullut ajatus julkaisemisesta…
Kirjeet ovat niin huikeita, kun mennään miesten ajatusmaailmaan ja paljastuksiin. Tommin kirjeet ovat pitempiä ja niistä löytyy varsin persoonallisia matkakuvauksia. Alussa on helppo tajuta, kumman kirjettä on lukemassa, mutta loppua kohden kirjeet alkavat muistuttaa vähän toisiaan. Tulee se peilireaktio, kun kirjoittaa tietyllä vaihteella tietylle ihmiselle.
Tommi riepottelee lukijaa erittäin runsaalla sanailulla ja Jounilla taas on tyylinä yltiöavoin rehellisyys. Miesten välisestä ystävyydestä voi moni ottaa mallia. Kirjeitse omasta elämästään on helpompi tilittää kuin puhumalla ja etenkin, kun henkilö ei ole läsnä, siinä vieressä, vaan välimatka ja etäisyys on vain helpotus.
Kirjan voi lukea kuka tahansa, sillä naistenkin on ihan hyvä tietää, mitä siellä miesten päässä oikein liikkuu, etenkin jos on joskus päässyt luulemaan, ettei mitään. Rillipää ja Läski avautuvat aika mallikkaasti, joskaan ei se mitään sydänverellä vuodattelua ole. Kaiken ryyppäämisen ja musiikin teon välissä nousee esiin paljon muutakin.
Viimeiseksi jää miettimään, että toivoisi lisää tälläisiä kirjeenvaihtokirjoja, jos vaikka Reijo Mäki ja Harri Nykänen tai Jari Tervo ja Kari Hotakainen…