Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Rikotut kuvat on lietolaisen Anitta Kaitajärven esikoisteos, ja onkin sellaiseksi varsin kelvollinen. Romaani kertoo länsisuomalaisessa maalaiskylässä elävästä Kärpiön perheestä. Asseri, talon nuori isäntä, on joutunut sotavangiksi, ja hänen luullaan kuolleen. Kun hän sitten palaakin kotiin, siellä odottaa yllätys: oman kolmivuotiaan Ulla-tyttären lisäksi Anni-vaimolla onkin vuoden ikäinen tummakiharainen Topi-poika, joka paljastuu venäläisen sotavangin lapseksi. Asserin maailma luhistuu, eikä Annikaan ole kovin onnellinen.
Rikotut kuvat on kuitenkin erityisesti Annin ja muiden vahvojen maaseudun naisten tarina. Anni on rakastanut ensin Asseria ja ollut onnellinen hänen kanssaan, mutta Asserin uskotaan kuolleen niin varmasti, että hänelle jopa järjestetään siunaustilaisuus. Sittemmin Anni rakastuu tulisesti talossa työskentelevään venäläiseen sotavankiin, eikä aikaakaan, kun hän on raskaana, mutta sotavanki Victor joutuu palaamaan Neuvostoliittoon, ja Asseri tuleekin takaisin kotiin hengissä mutta mieleltään muuttuneena ja murtuneena.
Annin lisäksi talossa asustavat anoppi Manta ja appi Toivo sekä Vera, inkeriläispakolainen lapsineen. Inkeriläispakolaisten tarina kirjassa onkin mielenkiintoinen, enkä muista tästä aiheesta aiemmin lukeneeni kaunokirjallisuudessa. Muutenkin kirjan juoni on ihan mielenkiintoinen, mutta eniten minua tässä romaanissa kiehtoi maaseudun elämän aito ja konstailematon kuvaus. Maatalon arki kaikkine töineen on herkästi ja uskottavasti kuvattu: karjanhoito, ruoanlaitto ja metsätyöt tulevat hyvin lähelle tällaista kaupunkilaislukijaakin.
Kirjan kansikuvasta ja kannen typografiasta en oikein pitänyt, olkoonkin että kansikuvalla on tarkka selityksensä kirjassa – jotenkin luotaantyöntävältä kokonaisuus kuitenkin vaikutti. Toivottavasti se ei kuitenkaan karkoita lukijoita.
