Anna-Leena Härkösen kirjoja odottaa aina kädet ojossa ja sitten heti kimppuun. Niin kävi nytkin, kun sain käsiini Rikospaikan. Olin aluksi, että mitä hemmettiä, onko kirjailija siirtynyt dekkaristiksi, mutta ehei, sitä taattua tummaa huumoria tulee taas koko kirjan mitallisen.
Vaan jos ajatellaan, että Härkösen huumori on parasta, niin se syntyy kuitenkin oikeista asioista. Niin tässäkin kirjassa, jossa puidaan vaikka kuinka monta asiaa. Nasevasti ja niin suoraan, että herkemmät voi jättää väliin.
- Poika lähtee armeijaan. Äidille se on paha paikka. Pojasta on kasvanut mies, itsenäinen ihminen ja äiti on korkeintaan nolo. No, on se äiti tärkeä, mutta eri lailla kuin silloin aikaisemmin.
- Äiti, nainen, Irina jää yksin. On eronnut miehestään Oskarista, jolla on jo uusi nainen. Irina tuntuu viihtyvän erinomaisesti itsekseen, eikä kaipaa ketään. Miksi hän sitten menee Tinderiin?
- Irina ja hänen ystävänsä, Kirsi ja Lea. Irinalta palaa hihat Kirsin kanssa, joka jo vuosia on vuodattanut kurjaa suhdettaan mieheensä Jukkaan. Ihan tuttu juttu, ja Irina pamauttaa, että jätä se tai meidän ystävyys menee katkolle. Kukaan ei jaksa loputtomiin samaa virttä kuunnella, saati veisata.
- Tinder! Ei hyvää päivää, miten hauskasti kuvattu koko systeemi. Jokainen sinne havitteleva voisi lukea ensin tämän kirjan.
Rikospaikka on naseva, suorasukainen, hauska ja ajatuksia herättävä kirja. Se, että veitsi uppoaa, kertoo muustakin kuin vain siitä veitsestä ja sen aiheuttamasta tilanteesta. Kuinka kaikki muuttuu hetkessä ihan toiseksi ja miten siitä sitten eteenpäin…