Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Rikosmuseo kertoo on mielenkiintoinen kooste kymmenestä rikoksesta, jotka ovat ravisuttaneet Suomen arkea. Vantaalla sijaitseva Keskusrikospoliisin Rikosmuseo ei ole avoinna yleisölle kuin tilauksesta ryhmille. Tässä kirjassa pääsemme kuitenkin vähän kurkistamaan moneen rikokseen.
Mikko Ylikangas on tässä tapauksessa eläkkeellä oleva poliisi, eikä se toinen Mikko Ylikangas, joka tälläkin sivustolla on vinkattu. Kun poliisi kirjoittaa rikoksista, siinä on silloin asiantuntijan ote.
Kaikki kymmenen kirjassa käsiteltyä rikosta ovat erilaisia, eri aikoina tehtyjä rikoksia, jotka ovat kuitenkin tuttuja. Ne ovat olleet aikoinaan median johdosta tunnetuksi tulleita ja kun niistä nyt lukee, ne muistaa. Niistä on tehty kirjoja, elokuvia, lauluja ja niistä on puhuttu.
Motiiveina on jos vaikka mitä; on hirvittäviä julmuuksia ja sitten on sellaisiakin, että tulee mieleen, että on tehty rikoksia huvikseen, ihan kuin harrastusluonteisesti. Rikoksia ovat tietysti ensisijaisesti murhat, eikä ole aina riittänyt se, että on otettu henki yhdeltä vaan on tapettu kaikki, ketkä ovat olleet paikalla. Ryöstöt ovat niitä, joissa tulee esiin enemmän se, että niitä olisi tehty tekemisen puutteessa. Dynamiitti ja putkipihdit ovat olleet käytössä.
Murhissa aseina on ollut pyssy, kirves, kirjapommi, yleensä räjähteet. Murhat ovat kirjan surullisimpia, sillä viattomat ovat päässeet hengestään. Raskauden keskeytys ei aina onnistunut, koska asialla olivat puoskarit.
Mikko Ylikangas on kertonut aluksi sen, mitä tapauksesta on Rikosmuseossa ja paneutunut sitten itse juttuihin oikeuden pöytäkirjojen puitteissa ja koonnut lukijalle helppolukuisen ja hyvän mittaisen koosteen siitä, mitä oikein tapahtui.
Viimeisenä tapauksena on Isontalon Antti ja Rannanjärvi. Heti alkaa laulu soimaan päässä, mutta kyllä se on vaan vaikuttava kertomus aikansa kauhua herättäneistä talollisista, härmän häjyistä.
Kaiken kaikkiaan jää kirjasta sellainen olo, että ei kukaan terve ihminen tee rikoksia. Kyllä murhienkin takana on aina jollain lailla mieleltään häiriintynyt ihminen. Monilla jo lähtökohdat olivat sitä luokkaa, että eväitä ei ollut juuri mihinkään.
Kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen, suorastaan suositeltava, sillä jos kauhistellaan nykypäivänä tehtyjä rikoksia, niin on sitä ennenkin osattu. Historia toistaa itseään.
