Miksi ihminen syyllistyy rikokseen? Onko hänet välttämättä tuomittava siitä? Saksalainen rikosasianajaja Ferdinand von Schirach kysyy vaikeita kysymyksiä ja esittelee hyvin erilaisia rikollisia. Vammautuneen veljen surmaava sisar, lampaiden silmiä pelkäävä skitsofreenikko, yli 20 vuotta samaa taideteosta vartioiva museovahti. Ja miten lentävä lause ”Kettu tietää monta asiaa – siili yhden suuren asian” voi auttaa monien rötösten tahrimaa maahanmuuttajamiestä välttämään vankilan.
Ferdinand von Schirachin tarinoiden vahvuus on niiden kaunistelemattomassa realismissa. Koruton kerronta pyrkii vain selittämään, mitä todella tapahtui ja miksi – suoraviivaisesti, koristelematta, sortumatta sentimentaalisuuteen.
Rikoksia loistaa humaaniudessaan. Von Schirach pyrkii luomaan tarinoidensa päähenkilöille taustan, jonka tuntien rikokset – niin onnettomia kuin ne useimmiten ovatkin – ovat vain osa väistämätöntä loogista jatkumoa. Toki monissa tilanteissa rikolliset olisivat voineet valita toisin, mutta kun he eivät valinneet.
Aivan täysiä pisteitä von Schirachin kokoelmalle ei voida antaa. Tämä johtuu kiusallisesta virheestä, johon Summertime-novellin ratkaisu perustuu. Muilta osin Rikoksia on erinomainen, persoonallinen teos. Ferdinand von Schirach löysi näemmä oman äänensä jo esikoiskirjassaan, ja tyyliä on saanut ihastella myös hänen myöhemmissä teoksissaan. Mitä nykyaikaisiin rikoskirjailijoihin tulee, on Ferdinand von Schirach ainakin minulle tällä hetkellä yksi suurimmista suosikeista.