Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Sanat ’Irak’ ja ’irakilaiset’ ovat pakolaiskriisin kautta tulleet suomalaisille yhä tutummiksi, vaan kuinka moni oikeasti tietää maasta tai sen kansalaisista yhtään mitään? Minkälaista on elää maassa, jossa on ollut sotia toisensa perään aina 1980-luvulta viime vuosiin asti? Tällä hetkellä Yhdysvaltain ja Iranin nokittelun välikädessä puristautuvat irakilaiset elävät kuin henkeään pidätellen, toivoen parasta, peläten pahinta.
Nina Järvenkylän ja valokuvaaja Sami Sojosen kirja pyrkii katsomaan tilannetta nimenomaan tavallisen irakilaisen näkökulmasta. Minkälaista on arki ja elämä Irakissa juuri nyt, tässä tulenarassa tilanteessa, jossa vaaka saattaa heilahtaa kumpaan suuntaan hyvänsä.
Toisin kuin ensin kuvittelin, kyseessä ei ole varsinainen matkakertomus, Irakissa liikutaan pääosin vain kahdessa kohteessa: Bagdadissa ja etelässä sijaitsevassa vanhoillisemmassa Basrassa. Pieni sivuretki tehdään myös Mesopotamian kosteikkoalueelle, joka löytyy Unescon maailmanperintökohdelistalta.
Haastateltavaksi on löytynyt varsin monipuolinen joukko ihmisiä. Äänen saavat niin moderni start-up hipsterisukupolvi, entinen Suomessakin paossa ollut turvapaikanhakija, kansanparantaja ja ihmiskaupan uhri Anna. Ehkäpä mieleenjäävin tapaaminen on kuitenkin paikallisten moottoripyöräkerholaisten kanssa. Tatuoidut ja nahkaliiviset jätkät osoittavat, että toivoa ja positiivisia ratkaisuja voi löytyä mitä yllättävimmistä paikoista.
Haastattelujen lomassa paneudutaan Irakin yhteiskunnan tämän hetken ongelmiin, erityisesti militioiden ja heimojen suureen vaikutusvaltaan ihmisten arjessa. Tästä huolimatta, mikäli haluaa yksityiskohtaista tietoa Irakin historiasta, politiikasta ja yhteiskunnasta, tämä kirja ei ole siihen tarpeeseen paras valinta. Riivattu maa on ennen kaikkea viihdyttävästi ja kevyellä otteella kirjoitettu reportaasikirja irakilaisista ja heidän arjestaan, toisin sanoen täydellinen valinta ihmiselle, joka ei maasta ennestään hirveästi mitään tiedä.
Sami Sojosen lukuisat valokuvat elävöittävät kirjaa loistavasti, arki tulee lukijaa lähelle, joten siltä osin kirja saavuttaa tavoitteensa liput heiluen. Ainoa asia, jota jäin kirjassa kaipaamaan, ovat väliotsikot. Kirja on jaettu täsmälleen kolmeen kappaleeseen: pelkoon, uskoon ja toivoon ja niiden sisällä ei ole väliotsikoita lainkaan, jonka ainakin itse koin jollain lailla hyvin häiritseväksi, kun teksti vain juoksi aiheesta toiseen ilman selkeää jäsentelyä. Tällaisesta pienestä puutteesta huolimatta kirja on ehdottomasti suositeltavaa ja mielenkiintoista luettavaa. Kuten esipuheessa sanotaan, Irakin tilanne elää jatkuvasti, ja jo huomenna kaikki voi olla toisin. Kuitenkin tähän hetkeen on vaikeaa kuvitella ajankohtaisempaa kirjaa. Suosittelut!