Jalkapallon MM-kisat järjestetään vuonna 2022 Qatarissa. Pieneen upporikkaaseen valtioon Persianlahden rannalla on rakennettu loisteliaita stadioneja, joista osaa uhkaa purkaminen heti kisojen jälkeen. Jalkapalloa ja erityisesti sen suurtapahtumia pitkään tutkinut mediatutkija, maantieteilijä Sami Kolamo kävi paikan päällä Qatarissa seuraamassa kisavalmisteluja joulukuussa 2021. Liikkuminen stadionien ympäristössä oli rajoitettua, julkista tilaa ja brändien näkyvyyttä rajoitettiin, liikkumista seurattiin pakollisten puhelinsovellusten kautta. Tämä on tuttua jo aiemmistakin suurtapahtumista, mutta Qatarissa kaikki on vielä jotenkin korostetun luonnotonta. Kolamo kysyy moneen kertaan, ketä varten Qatarissa rakennetaan. Miksi aavikolle nousee valtavat määrät uusia rakennuksia? Keitä näihin aavekaupunkeihin muuttaa kisojen jälkeen?
Oma lukunsa on Qatarin orjatyömarkkinat – ei niitä kauniimmallakaan termillä tee mieli kutsua. Qatarissa on 330 000 omaa kansalaista, mikä on noin 10% maan kokonaisväestöstä. Muut tulevat töihin köyhemmistä maista kuten Intiasta, Nepalista, Bangladeshista, Filippiineiltä ja niin edelleen. Työolot ovat kaameat: pitkiä vuoroja ilman taukoja, majoitus rähjäisissä ja täyteen ahdetuissa parakeissa, palkanmaksu nihkeää, eikä mahdollisuutta jättää työtänsä oikeastaan ole. MM-kisojen rakennustyömailla on kuollut tuhansia työläisiä. Qatarin ihmisoikeustilanne on muutenkin kamala: homoseksuaalisuus on rikos, eikä naisillakaan juuri itsenäistä asemaa ole.
Mutta miten ihmeessä maa, jonka omia saavutuksia jalkapallossa voi kutsua hyvällä syyllä korkeintaan keskinkertaisiksi, voi saada tällaisen megaluokan tapahtuman järjestettäväkseen? Vastaus on vähemmän yllättävä: rahalla. Kansainvälisen jalkapalloliiton FIFA:n johtajilla on tunnetusti syvät taskut, ja niihin taaloja sullomalla saa tapahtumaan mitä vain. Sellaiset asiat kuin esimerkiksi ihmisoikeudet ja kestävä kehitys voidaan helposti ohittaa. Sami Kolamo käy läpi FIFA:a viime vuosina ravisuttaneen korruptioskandaalin yksityiskohtia ja kertoo samalla mafiaa muistuttavasta organisaatiosta ja verkostosta. Vaikka suuri osa päättäjistä joutuikin vaihtoon viitisen vuotta sitten, vaikuttaa siltä, että Sepp Blatterin ja Michel Platinin jäljiltä järjestöä ”puhdistamaan” tullut Gianni Infantino on veistetty ihan samasta puusta kuin edeltäjänsäkin.
Sami Kolamon Riistopallon MM-kisat Qatarissa vie kaiken glorian ja säihkeen huippujalkapallon ympäriltä. Suurtapahtumien myöntäminen epädemokraattisiin maihin kuten Qatariin (ja sitä ennen Venäjälle) on vallanpitäjille helppo ja tuottoisa tapa pönkittää omaa asemaansa ja varallisuuttaan. Vaikka itsekin olen suuri jalkapallon ystävä, ja olen sitä edelleen, teen Kolamon ja monen muun kanssa saman päätöksen: näitä irvokkaita kisoja en suostu televisiostani katselemaan. Mieluummin lähden vaikka pyörälenkille.