Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Islannin luetuimman nykykirjailijan Arnaldur Indriðasonin reykjavikilaispoliiseista kertova dekkarisarja näyttää tehneen aikahypyn. Jo sarjan edellinen osa Mestaruusottelu peruutti nykypäivästä vuoteen 1973, ja nyt ollaan seuraavassa vuodessa. Mestaruusottelun viimeisellä sivulla lukijaa (ja etsiväpäällikköä Marion Briemiä) tervehtinyt nuori järjestyspoliisi Erlendur aloittaa nyt toden teolla matkansa rikosetsivälegendaksi.
Reykjavikin yöt kertoo järjestyspoliisin yövuoroista. Lämpimissä kesäöissä puliukot, rattijuopot ja perheriidat työllistävät poliisipartioita, mutta aikaa jää myös muulle. Mieluiten omissa oloissaan oleskeleva Erlendur alkaa pohtia vuotta aiemmin tapahtunutta yövuoroista tutun laitapuolen kulkijan hukkumistapausta, joka poliisissa kuitattiin nopeasti tapaturmaksi. Samoihin aikoihin eräs nainen katosi jäljettömiin, eikä poliisilla ollut lainkaan kunnollisia johtolankoja. Kuten aiemmin Arnalduria lukeneet tietävät, on Erlendurilla aivan erityinen kiinnostus islantilaisiin katoamistapauksiin. Liittyykö tapauksiin rikos? Ja mikä tärkeintä, voisivatko tapaukset liittyä yhteen?
Arnaldurin kirjat ovat aina melko vähäeleisiä ja tempoltaan melko rauhallisia, ennemminkin surumielisiä kuin jännittäviä. Niinpä Reykjavikin öissäkin keskitytään asialinjaan ilman tarvetta turhaan suunsoittoon tai lukijan nauratukseen. Kerronnassa ja tarinankuljetuksessa tuntuu kuitenkin nyt olevan enemmän tyhjäkäyntiä kuin sarjan muissa teoksissa. Siksipä Reykjavikin yöt ei Arnaldurin aivan parhaimmistoon kuulu. Joka tapauksessa se on kuitenkin aivan kelpo dekkari, jota voi mielihyvin suositella.
