Intensiivinen, rajun omaperäinen esikoisromaani, jonka aineksia ovat jännitys, kauhu, rakkaus; kaikki se mitä tapahtuu meissä itsessämme, meidän ulkopuolellamme, näinä aikoina jotka eivät ole ajoista ystävällisimpiä.
Marko Karin esikoisromaani on todellakin intensiivinen tapaus. Kirjailija itse on kuvaillut teosta proosarunoteokseksi, josta on karsittu pois kaikki turha lässytys. Ilmaisu onkin tiivistä ja lyhyttä, vaikka voi tätä vielä romaaniksi nimittää.
Neljä nuorta lähtee viikoksi mökille. Matkalla nelikko näkee vakavan liikenneonnettomuuden, eivätkä pahat enteet pääty siihen. Viimeistään kirjaston kirjan selkämykseen teippaama KAUHU-tarra varmistaa, että loppu ei ole onnellinen.
Kari on karsinut kirjasta turhaa lässytystä, mutta myös ison annoksen selityksiä. Asioita tapahtuu, mutta syy-seurauskulut jäävät välillä hämäriksi. Jos pystyy nauttimaan runollisesta kielestä ja tarinan lennosta, Reviiristä saa jännittävän lukuelämyksen. Konkreettisempaa tarinankerrontaa haluava kokee Reviirin turhan haahuksi — omalla kohdallani mentiin siinä ja siinä, mutta lopputulema kallistui positiivisen puolelle.