Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Paco Roca on vuosien varrella osoittautunut todelliseksi yhdeksännen taiteen mestariksi. Miehen kertojankykyjen kehittymistä on ollut kiinnostava seurata, ja samalla on ollut kiehtovaa nähdä, miten hän palaa kerta toisensa jälkeen tiettyjen ydinaiheiden pariin. Erityisesti Rocaa tuntuu kiinnostavan muistot ja se, miten kuolema väistämättä pyyhkii kokemuksemme historian hämäriin. Rocan sarjakuvia voi myös ajatella jonkinlaisena kamppailuna tätä unohdusta vastaan. Ryppyjä kertoo fiktiivisen tarinan alzheimerista kärsivästä miehestä, The House kertoo siitä materiaalisesta ympäristöstä, joka meistä jää jäljelle kuolemamme jälkeen, ja Twists of Fate kertoo siitä, miten kaikkien muistot eivät sovi sovinnaiseen historiankerrontaan.
Return to Eden kuuluu tähän samaan jatkumoon, ja tällä kertaa kyseessä on Paco Rocan äidin Antonian muistot. Tarkalleen ottaen sarjakuva ottaa kerronnalliseksi lähtökohdaksi valokuvan, joka on otettu Valencialaisella uimarannalla 1946. Valokuvalla oli suunnaton merkitys Antonialle, ja hänen ollessaan jo vanha nainen hän joutui aivan suunniltaan, kun vaikutti siltä, että valokuva oli muuton yhteydessä hävinnyt. Mutta mikä tässä viattoman oloisessa valokuvassa oli lopulta niin erikoista ja säilyttämisen arvoista? Roca lähtee kaivelemaan vastausta tähän kysymykseen, ja jestas minkälainen kertomus tästä avautuukaan. Onnellisen kuvan taustalta löytyy jotain ihan muuta kuin odottaisi.
Return to Eden on niitä kertomuksia jossa olennaista ei ole niinkään se mitä tapahtuu – tai tässä tapauksessa pikemminkin mitä tapahtui –, vaan se miten asia kerrotaan. Antonia eli köyhän lapsuuden, eikä hänen elämänsä myöhemminkään ollut erityisen värikäs tai mielenkiintoinen. Vähäisempi kertoja olisi aivan hukassa tällaisen tilanteen edessä; miten arjen banaaliudesta pystyy sanomaan mitään oikeasti merkittävää. Roca kuitenkin ymmärtää, että hänen äitinsä muistot eivät kerro vain yksilön tarinaa, vaan ne kertovat kokonaisesta yhteisöstä ja siitä miten ympäröivä yhteiskunta muokkaa meitä.
Francon ajan Espanja oli kovien arvojen yhteiskunta, jossa kansan köyhyys ei ollut merkki hallituksen epäonnistumisesta, vaan köyhien heikosta moraalisesta selkärangasta. Jos köyhä vain työskentelisi enemmän mitään ongelmaa ei olisi! Materiaalinen köyhyys oli oma ongelmansa, mutta se mikä Antonian elämässä erityisesti korostuu on vaihtoehdottomuus myös ajatusten tasolla. Antonian sukupuoli vielä entisestään rajoitti vaihtoehtoja, joskin Roca valottaa kiinnostavalla tavalla myös tuolloisen maskuliinisen ihanteen ahdistavaa pakkopaitaa.
Se miten Antonian lapsuus ja kokemukset muokkasivat hänen maailmankuvaansa ja myöhempää fantasiaan nojaavaa ajatteluaan on oikeasti todella mielenkiintoinen ja myös koskettava kertomus. Rocan kerronnassa hänen äitinsä ajattelua symboloi erityisesti kapteeni Don Milánin kertomus. Nähtävästi kyseessä oli oikea henkilö, 1800-luvun lopun tai 1900-luvun alun kuumapallokuumeen pioneerejä, joka ei kuitenkaan koskaan palannut yhdeltä lennoltaan odottavan yleisön järkytykseksi. Antonia ei tätä tapausta nähnyt, mutta hänen äitinsä näki, ja äidin kertomus ikuistui nuoren Antonian mieleen loppuiäksi. Tapa, jolla Roca käyttää tätä kuumailmapalloa kerronnallisena keinona ja symbolina, on koskettava. Myös raamatullinen Eden näyttelee tarinassa symbolista roolia, senkin yhteys Antonian tarinaan on Rocalta hienosti oivallettu.
Mitenköhän siis summaisi tämän sarjakuvan muuten kuin toteamalla, että käsissä taitaa olla jopa Paco Rocan paras sarjakuva, ja se on paljon sanottu se. Tätä teosta jos mitä voi pitää hyvänä esimerkkinä siitä, miten rakentaa kerrontaa niin, että siitä tulee enemmän kuin osiensa summa. Luen paljon sarjakuvamuistelmia, mutta hyvin harvassa on onnistuttu luomaan sitä mitä Roca on saanut tällä sarjakuvalla aikaan: laajempi ymmärrys yhteiskunnan roolista yksilön takana.
Nykyään haluamme mielellään ajatella, että jokainen on oman onnensa seppä, mutta emme elä tyhjiössä, ja imemme ajattelumallimme ympäröivästä yhteiskunnasta. Antonian maailmankuva tuntuu nykymaailmalle vieraalta, mutta yhtä lailla mekin olemme oman aikamme tuotteita, tuleville sukupolville kenties aivan kummallisia. Return to Eden on poikkeuksellinen ja koskettava kertomus jota voi suositella kaikille.