Ei liene turhaa yleistystä väittää, että tällaisia dekkareita on julkaistu useita ennenkin. Suljettu tila, ylelliset puitteet ja henkilöjoukko, jonka jäsenillä on kullakin oma salaisuutensa menneisyydessä. Murhat, joita alkaa tapahtua toinen toisensa jälkeen, ja tietysti poliisi tai yksityisetsivä, jonka harmaat tai muunväriset aivosolut ratkaisevat jutun muutaman sadan sivun harhailun jälkeen. ”Päähenkilöllä Elin Warnerilla on neiti Marplen hoksottimet ja Saga Norénin sosiaaliset taidot”, kerrotaan lukijalle kirjan takaliepeessä jonkin verran liioitellen.
Joka tapauksessa tuo ihmeolento saa tutkittavakseen LUMEN-loistohotellissa tapahtuneen kuolemantapauksen, joka pian tietenkin havaitaan murhaksi. Keskeisinä asiakaskunnan jäseninä kuvataan nuorten aikuisten sisarus- ja serkkuryhmää, joilla on keskenään vähitellen aukeavia ristiriitoja ja menneisyyden solmuja. Jopa saari itse kätkee kamalia salaisuuksia alkaen jo kaukaa mustasta surmasta.
Kuten arvata saattaa, en ollut ihan kauhean vaikuttunut tästä romaanista – jos se olisi ollut ensimmäinen lajiaan, olisi asia saattanut olla toisin. Mutta sitten ajattelin, että jollekin juuri tämä Retriitti saattaa olla se ensimmäinen kokemus brittiläisestä jännityskirjasta, ja sellaisenahan se toimi vallan mainiosti: tapahtumia oli paljon ja ne oli saumattu toisiinsa taitavasti eivätkä henkilöhahmotkaan olleet aivan erityisen kliseisiä. Joten ei ole ollenkaan hullumpi ajatus alkaa tutustua moderneihin brittijännäreihin vaikkapa tästä Sarah Pearsen kirjasta.