Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Heti alkuun suositteluni. Suosittelen kirjaa hänelle, joka on suunnitellut luontoretkeä ja erityisesti retkeä suolle, mutta suunnitelma on toistuvasti jäänyt aikomusasteelle. Joka on haaveillut rauhallisesta patikointiretkestä suon ikiaikaisessa maisemassa, mutta haave on jäänyt toteutumatta. Osta tai lainaa tämä kirja! Retki suolle -kirjan kuvat, monipuolinen tieto ja suoretkeilijöiden kokemukset kannustavat tekemään suoretken nyt, ei siirtämään sitä sitku-aikaan. Kirja sopii tosin muillekin kuin aikojille. Sen upeista kuvista, tiedosta, suoretkeilijöiden ja suofanien haastatteluista voi nauttia kokenutkin suoretkeilijä.
Tekijöiden mukaan kirja on omistettu Rauno Ruuhijärvelle (1930–2022), Ruuhijärvi oli Helsingin yliopiston kasviekologian professori, johti vesi-, suo- ja metsäekologian tutkimusprojekteja, aloitti luonnon- ja ympäristönsuojelun yliopisto-opetuksen ja vaikutti suuresti ojituksen uhkaaman suoluonnon suojelutyön aloittamiseen.
Se omistettu myös kaikille muille soidensuojelijoille, joiden ansiota kirjan esittelemät retkeilykohteet ovat yhä olemassa. Suomen maa-alasta kolmannes oli 1900-luvun alussa suota. Ojitus, ja etenkin teollinen turpeen nosto ovat muokanneet soita niin että nykyisin vain osa niistä on luonnontilassa, suuri osa hävinnyt kokonaan. Jotkut isot suoalueet ovat hukkuneet vesivoimatuotannon vuoksi. Ilmaston muutos muuttaa suoluontoa jatkuvasti.
Kirjan on kirjoittanut kaksikko Päivi Mattila ja Teemu Saloriutta. Mattila on superpitkiä vaelluksia toteuttanut retkeilytoimittaja, yhteiskuntatieteiden maisteri ja keruutuotetarkastaja. Saloriutta maanmittausalan diplomi-insinööri, valokuvaaja ja aktiivinen retkeily- ja luontoharrastaja.
Kirja on luonteeltaan käsikirjamainen, lukeminen alusta loppuun ei ole välttämätöntä. Kirjassa esitellään pääosin sellaisia suoretkikohteita, joilla on pitkospuureitti, yhteensä 37 eri puolilla Suomea. Pisimmät yhtenäisesti jatkuvat pitkospolut löytyvät Laihian Levanevalta ja Lieksa-Ilomantsin Patvinsuolta. Levanevalle yhtäjaksoinen pitkos on 2439 metriä, ja Patvinsuolla pitkoksia on lähes 18 km.
Ensimmäisessä osassa Tiedot ja taidot on kahdeksan teemalukua. Aluksi kerrotaan vuodenaikojen vaikutuksesta suoretkeilyyn, sitten perehdytään soiden käytön historiaan, nykypäivään ja suojeluun sekä soiden luokittelun perustietoihin. Seuraavat neljä lukua käsittelevät suoretkeilyä. On tietoa varusteista, neuvoja muun muassa jalkineiden valintaan tai mitä tarvitaan, jos haluaa yöpyä suon laidalla.
Retkeilijä saa arvokkaita tietoja, miten liikkua erilaisilla soilla, ja miten märilläkin soilla säilyy kastumatta. Vaikka moni on kuullut tarinoita pelottavista suonsilmäkkeistä, joihin kulkija vajoaa, suolla liikkumista ei tarvitse pelätä.
”Suolla liikkumisen perusohjeet ovat yksinkertaiset: mättäikkö ja varvikko kantavat kulkijaa, monesti myös tiheä sarakasvusto. Lisäksi on olennaista ymmärtää, että soiden hankalimmat paikat tulevat harvoin eteen ykskaks, vaan suo muuttuu vetelämmäksi vähitellen.”
Tällöin kannattaa harkita, että palaa samoja jälkiä takaisin. Entä jos suo kuitenkin yllättää, juurakot pettävät ja alkaa vajota, mitä tehdä silloin? Siihenkin kirjassa on selkeitä ohjeita ja kirjoittajien omia kokemuksia. Ensimmäinen ohje: pysy rauhallisena!
Toinen osa esittelee karttojen kera suomalaiset suoretkeilykohteet: keidassuot ja erämaat eteläisessä Suomessa, eteläiset ja pohjoiset aapasuot sekä pohjoiset palsasuot. Suoretkeily on helppo aloittaa pitkospuilla kävellen. Pitkospuureittejä on useimmissa kirjan 37 kohteesta.
Käsikirjamainen tietokirja sisältää myös joukon suofanien haastatteluita ja retkitarinoita. Kirjailija Juha Hurme on yksi haastatelluista. Hän kertoo, että tieteelliset faktat johdattivat hänet suofaniksi. Tieto oli johtanut soiden ekologisen merkityksen sisäiseen ymmärrykseen ja tajuamaan niiden avaran kauneuden. Soille hän kertoo suuntaavansa retkensä myös niiden rauhallisuuden takia.