Adam Kay on aiemmissa omaelämäkerrallisissa teoksissaan Kohta voi vähän kirpaista ja Kolme yövuoroa jouluun on kertonut lääkäriopinnoistaan ja siitä, kuinka työ sairaalassa vei hänet täydelliseen umpikujaan koko elämänsä kanssa. Reseptivapaa on Kayn vastaus siihen, miten pohjalta noustaan. Mutta matka burn outista bestselleristiksi on pitkä.
Kirjoittaminen ja komedia ovat Kaylle tapa yrittää löytää jotain uutta sen jälkeen, kun lääkärinä toimiminen ei enää hänelle tullut kysymykseen. Hän tuntee pettäneensä kaikki: perheensä, työtoverinsa ja opiskelutoverinsa, mutta ratkaisu on ainoa oikea. Töiden loppuessa loppuu myös säännöllinen toimeentulo, ja vain läheisten tuella Kay voi selvitä kohti elämänmuutosta.
Reseptivapaan tyylilaji on koominen, tai ehkä enemmän tragikoomisen itseironinen, mikä takaa toki lukijalle muutamat hyvät naurut, mutta pohjavire on enemmänkin masentunut. Toisaalta Kayn tarinaa on helppo lukea, koska voi arvata, että hyvin siinä lopulta käy – tuskinpa tämä muuten olisi jo miehen viides suomennettu teos! Mutta syvällä hän on käynyt. Toisaalta koominen äänensävy on myös hieman ärsyttävä, ja hänen maneerinaan toistuvat jatkuvat alaviitteet olisivat voineet olla harvemmassa.
Reseptivapaan sivuilla Adam Kay kritisoi myös jatkuvasti englantilaista lääkärikoulutusjärjestelmää epätasa-arvoisuudesta ja hierarkkisuudesta. Kayn kirjoittamana tuntuu siltä, että nuorille lääkäreille ei rakenteiden vuoksi pystytä antamaan minkäänlaisia inhimillisiä toimintaolosuhteita. Opiskelijat ja aloittelevat lääkärit väsyvät, turhautuvat, irtisanoutuvat. Kenen etu se voi olla?
Reseptivapaa on hyvä kirja, joka kannattaa lukea, jos elämänmuutos aiheena kiinnostaa. Suosittelen.