Iijoki-sarjan 18. osa. 666 s. Vuosi 1949. Kalle 29-30 vuotta.
- Rakennusmestariksi – ka 6,75; Hutun koulun urakkatarjous
Taivalkoskelta tulee K. A. Nevalan kirje vastavalmistuneelle rakennusmestarille, josko tämä tekisi tarjouksen Hutun koulun rakentamisurakasta. Sinnehän sitten lähtevät juhannuksen viettoon Päätalon pariskunta yhdessä kirvesmieskaveri Janne Mäkitörmän kanssa. Mieli ei mettä sateisessa säässä keitä, alakulo valtaa kaupunkilaiset. Laskevat, mutta toivovat ettei urkkoa tulisi.
Ei onneksi tärppää.
Mutta pian tärppää! Rakennusliike Rantanen & Lehtimaa Oy ottaa Kallen myymälärakennuspomoksi Tampereen lähikuntaan heti, sillä 12.7. isä-Hermannin päivänä urkenee rakennusmestarin ura kaikkine vaikeuksineen, joista heti pukkaa silmille ensimmäinen: mistäs otat työntekijöitä kun maalaiskylän heinänteko on kiivaimmillaan!
On se taas niin vetoavan järjestelmällistä ja perusteellista ja intensiivistä Kallen kerronta ja rakentaminen, ettei auta muu kuin mukaan heittäytyä. Ja lopuksi todeta, että onneksi tämänkään rakennuksen työt eivät vielä pääty tähän, vaan tätä herkkua saa nauttia vielä seuraavassakin osassa tai ainakin olla Päätalon seurassa vielä useamman osan verran, vähän kuin isänsä sylissä.
Isänsä sylissä! Ja Kalle vasta kolmenkymmenen.
Ehkä sitä isän syliä tuo se aikaväli, joka kertojalla tapahtumiin on: Päätalo lähentelee Reissutyötä kirjoittaessaan vuonna 1988 seitsemääkymmentä. Kolmikymppiseen Kalleen on väkisinkin tarttunut elämänymmärrystä enemmän kuin aikanaan nuoressa rakennusmestarin idussa on ollut.
Kerrontaan tulee muutenkin aikaväliä, sillä Kalle Tampereen kirjoituskammarissaan kaivaa vuonna 1988 esille tuon ensimmäisen reissutyön työpäiväkirjat ja lainailee sieltä muistinvirkistykseksi ja tuoreudeksi pätkiä – kuin myös yhteenvetoa syntymäpäivänä 11.11.1949:
”Sitkeästi ponnistaen ja vaimoni korvaamattoman avun ja kannustuksen turvin olen tämän vuosikymmenen aikana päässyt sekatyömiehestä rakennusmestariksi.”
Mutta pääunelma on vielä toteutumatta:
”… vaikka taloudellinen asemani onkin nyt näinkin hyvä, niin kuitenkaan en ole täysin tyytyväinen, koska luulen yhä vieläkin, että varsinaisin elämäntyöni on kirjailijan ammatti, työläisten maailman kuvaaminen. Jokohan tuleva vuosikymmen antaa tämän toiveeni ja unelmani toteutua?”
Ja sitten Kalle aikaharppaa kirjailijakammiossaan kaivaen esille rakkaimman kirjansa eli sen Mika Waltarin Aiotko kirjailijaksi? -ohjenuoran, jonka kanteen on mustekynällä kirjoittanut:
”Esikoisteokseni ”Ihmisiä telineillä” sain ensimmäisen kerran käteeni Tampereella Kauppaseuran kabinetissa 11.11.1958 klo 19:05 ja täyttäessäni samalla 39 vuotta. Vaikka elämä jakaakin antejaan kitsaasti, heltyy se sentään lujan uskon ja peräänantamattoman sitkeyden edessä!”
Mutta siis hei, takaisin myymälärakennustyömaan sisätöihin vuoden 1949 joulukuulle. Siihen jäämme kun Reissutyössä-kirja on päätöksessä ja edessä avautumassa 19. Iijoen osa Oman katon alle.
- tulipiippu
- anikoida
- turmelus
- jalanviljaan
- ruusailla
- patvia