Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Pyyteettömästi hyvää tekevän ihmisen tarina: yli sadan vesille kadonneen ja hukkuneen löytäjä punkaharjulainen Reino Savukoski (s. 4.10.1948 Torniossa), joka potkittiin pois vuonna 1992 rajamiehen hommista, osin liiallisen rehellisyyden takia. Rauhan sairaalan epikriisi: harhaluuloisuus- ja persoonallisuushäiriö; ei työkykyinen. Tilkan sairaalan lausunto olisi ollut toisenlainen, mutta sitä ei otettu huomioon.
Ohhoh!
Kirjan lukemisen jälkeen oma lausuntoni, miestä näkemättä:
Jos näitä kansalaisia olisi enemmän, niin mikäs ihmiskunnan olisi eläessä, tekee mieli sanoa ja katsoa samalla tuonne idän suunnalle, jossa päinvastainen tapaus tekee tuhojaan vieraalla maalla.
Sari Passarolla on varmaan ollut tuhottoman vaikea työ koota tästä liikkuvasta miehestä yhtenäiskuvaa meille lukijoille, joille persoona Reino Savukoski on jäänyt pelkäksi ohimeneväksi nimeksi tiedotusvälineissä. Selitä nyt meille mistä palasista ja vastoinkäymisistä malliksi kelpaava kansalaisuus, jopa sankaruus, on kummunnut! Monet kirjaan kirjatut etsintäoperaatiot asian kyllä valaisevat.
Elämässä on ollut kaiken hyvän lisäksi lapsuuden puoliorpoutta, työpaikkakiusaamista, vähättelyä ja lopuksi nuo sairaalapaperit, jotka aina ovat takiaisena mieltä kaivertamassa.
”Tulevaisuus alkoi kirkastua ystävien tuella, Reino hankkisi veneen ja lisää laitteita. Hänestä tulisi täysipäiväinen etsijä.”
”Mutta ei täysipäinen”, hän vitsaili.
Uusi ura koirakouluttajasta kadonneiden etsijäksi on tarjonnut moninkertaisen korvauksen ja tarkoituksen elämälle ja elämäntyölle. Rahapalkkioita hän ei ikinä ole ottanut työstään, niinpä ympärille on ajan kanssa muotoutunut tukiverkosto, joka on pitänyt huolen, että etsintä on voinut jatkua.
Etsimisen Reino aloitti vuonna 1992 ja vuonna 2003 perustettiin Etsintäveneen tuki ry. Vuoteen 2008 mennessä kadonneita oli löytynyt 103, tämän jälkeen lukua ei ole pidetty. Puurtamista, pitkiä päiviä, tuulta, kylmyyttä suurimmaksi osaksi, mutta myös lämpöä ja kiitollisuutta monelta taholta. Sitähän se etsiminen on.
Monenlaisia oheisiloja ja kummallisuuksia on saanut tuta, kuten etsinnöissä Venäjällä, jossa lämpö löytyi näin: ”Reino majoitettiin erään kyläläisen saunaan. Sadepäivinä eteiseen tuotiin muutama sika ja lammas tilaa lämmittämään.” Ja tämmöinen kaikkiruokainen Reinon antibiootit rauskutellut Radar-koirakin on ollut etsintäkaverina: ”Samaisen Radarin ruokalistalla olivat myös kesätakki, nahkavyö ja auton turvavyöt. Takin kohtalo paljastui, kun Radar kakkasi vetoketjun.”
Kokemus, mahtava tietomäärä, peräänantamattomuus ja huumorinhenkikin kuvaavat miehen ja miehen mielen. Mukaan matkaan on tullut monta mutkaa loppuunpalamisineen, aivoinfarkteineen, avioeroineen, mutta yhä vaan etsiminen jatkuu:
”Oma sukellusvene! Tulevat mahdollisuudet siintävät jo vanhan etsijän silmissä.”