Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Poliitikon kirjoittama jännitysromaani ei ole toki uutuus pohjoismaissa, mutta Suomessa kyllä. Häkämies on siis päättänyt seurata tunnetumpien kollegojensa, kuten Anne Holtin jälkiä.
Oikeusministeri löydetään kuolleena kaupunkiasunnostaan. Jotakin on kuitenkin pielessä — kyseessä on harkittu murha. Lähipiiriä aletaan epäillä välittömästi, lähinnä erityisavustajaa ja muita ministerin poliittisia tuttavia tai vihollisia… Tutkimus etenee tärkeysluokassa ykkösenä, mutta rikos ei kovin helposti selviä.
Häkämies itse sisäpiirin hyvin tuntevana kuvaa mainiosti suomalaista hallintokulttuuria ja virkamiesten asenteita. Ministeriöiden, eduskunnan ja muiden poliittisten elinten toimintaa ja suhteita käsitellään välillä melkoisen rankallakin kädellä ja kieltämättä tätä on aika mielenkiintoista lukeakin näiltä osin. Nimiä ei suoraan mainita, mutta joitakin henkilökuvia ei voi olla mielessään nimeämättä.
Sen sijaan jännityspuoli, rikostutkinnan vaiheet ja itse murha tuntuvat jossain vaiheessa jäävän sivuseikaksi, kun kuvataan KRP:n toimitalon ulkoasua ja sijaintia tai virkamiesten arkipäiväisiä toimia. Kirjoittaja sortuu lievää törkeämpään virkamiesmäiseen kielenkäyttöön.
Rehelliseksi tunnettu on toki lukemisen arvoinen erikoisuus, mutta jännitysmomenttia saisi olla vähän enemmän. Dekkareista pitävä varmasti lukee tämän ja todennäköisesti pettyy hieman siihen, että vauhtia ja vaarallisia tilanteita sekä tutkinnan jännitystä eli toimintaa ei oikein löydy.
Parhaimmillaan kirja onkin poliittisen kähminnän, päätöksenteon, kytköksien, jännitteiden sekä hyvä veli -järjestelmän, vaalirahoitus- ym. sotkujen kuvaajana. Se kertoo, mille sisäpiireissä nauretaan ja miten politiikka on joillekin todellista huumetta, josta ei pääse irti eikä ehkä haluakaan. Pientä satiiriakin siis on havaittavissa. Toki murhakin selviää, mutta jotenkin kirja ei tunnu painottuvan tähän. Potentiaalia löytyy ja odottaisinkin mieluusti seuraavaa jännäriä. Lähinnä pitäisin tätä erikoisuutena, joka kannattaa lukea — ei ehkä kuitenkaan dekkarin nimikkeellä.