Star Trekinsä katsoneet tietävät punapaidat. Jokaisella aluksen ulkopuolisella tehtävällä on mukana paitsi päähenkilöitä, myös pari punapaitaista kaveria, joiden tehtävänä on pääasiassa kuolla.
Andrew Dahl on vasta aloittanut uransa Universaalin Unionin lippulaivalla Intrepidillä. Komennus vaikuttaa hienolta, mutta saa pian todella omituisia piirteitä. Dahlin kollegat ksenobiologialabrassa tuntuvat hallitsevan erinomaisesti katoamistempun: he häviävät näkyvistä aina kun ylin tiedeupseeri Q’eeng saapuu labraan etsimään vapaaehtoisia kenttätehtäviin. Ne kun ovat poikkeuksetta erittäin kuolettavia – kaikille muille paitsi nimekkäille upseereille.
Nimekkäistä upseereista luutnantti Kerensky on ainoa, joka joutuu kärsimään. Hän teloo itsensä lähes joka tehtävässä, sairastuu mitä hirvittävimpiin sairauksiin ja kokee kamalia kohtaloita – mutta toipuu kaikesta viikossa ja on pian valmis uusiin tehtäviin. Tapahtumat ovat todella omituisia ja miehistö on kehittänyt kaikenlaisia taikauskoisia selityksiä. Dahl ottaa asiakseen selvittää, mistä tässä kaikessa lopulta on kyse. Selitys löytyy, mutta se on todella uskomaton.
Redshirts on humoristinen romaani, joka ei säiky metatason kikkailuja ja metafyysisiä kysymyksiä. Lopputulos palkittiin vuonna 2013 vuoden parhaan scifi-kirjan Hugo-palkinnolla sekä Locuksella, sen verran ansiokkaasti John Scalzi scifi-tv-sarjojen kliseitä ja kummallisuuksia pöyhii. Kirjasta nauttiminen ei edellytä syvällistä Star Trek -tuntemusta: pitkälle pääsee, kun on joskus katsonut jotain pöhköä scifi-sarjaa tai tv-sarjoja ylipäätään, monet näistä kliseistä ovat tuttuja myös scifi-genren ulkopuolelta.