Vuoden 2012 kirjallisuuden nobelisti Mo Yan on vielä suomentamaton, eikä tätä esikoisteosta olla tietääkseni toistaiseksi suomentamassa. Osa tarinasta voi olla suomalaisille silti tuttu: kirjaan perustuvaa Punainen pelto -elokuvaa on joskus Suomessakin esitetty.
Red Sorghum on sukutarina, jossa lapsenlapsi kertoo pääasiassa isänsä ja tämän vanhempien elämästä Kiinassa 1920- ja 1930-luvuilla. Myös myöhempiä tapahtumia sivutaan silloin tällöin.
Tarina ei etene kronologisessa järjestyksessä, vaan kulkee palasina, kertoen katkelmia milloin sieltä, milloin täältä. Välillä mainitaan joku sen hetkisestä aikajanasta poikkeava tapahtuma, joka kerrotaan, ja sitten palataan taas siihen, mistä jäätiin. Varsinkin alussa tapahtumien seuraaminen oli vaikeaa, mutta kun tapahtumat ja henkilöt kävivät tutummiksi, tarinan seuraaminen helpottui.
Kirjassa tapahtuu paljon. Sotimista riittää, sillä 1930-luvulla käytyä toista Kiinan–Japanin-sotaa kuvataan kirjassa paljon. Myös kiinalaiset rähinöivät keskenään. Sodan julmuuksia ja kauheuksia kuvataan yksityiskohtaisesti. Graafisten yksityiskohtien vastapainona on paljon kaunista maisemakuvausta, mutta noin yleisesti ottaen kirja tuntuu olevan kärsimystä toisensa jälkeen.
Olen lukenut kiinalaista kirjallisuutta vähänlaisesti, joten sikälikin Red Sorghum oli virkistävää vaihtelua. Erikoinen, vapaasti juokseva kerrontatapa tekee tarinasta elävän, vaikka vaikeuttaakin tapahtumien seuraamista. Suosittelen tutustumaan – Nobelin palkinto on tässäkin tapauksessa ainakin jonkunlainen laadun tae.
(Arvio perustuu englanninkieliseen käännökseen Red Sorghum. Kirja ilmestyi suomeksi syyskuussa 2016 nimellä Punainen durra Riina Vuokon suomentamana.)