Raffi Berg: Red Sea Spies : The True Story of Mossad’s Fake Diving Resort

1980-luvun alkupuolella Sudanin rannikolle avattiin sukeltajille suunnattu luksuslomakylä. Tämä viattomalta vaikuttava lomaparatiisi oli kuitenkin kulissi aivan muunlaiselle toiminnalle: lomakylän työntekijät olivat itse asiassa Mossadin agentteja, joiden todellisena tehtävänä oli salakuljettaa Etiopian juutalaisia Israeliin.

Etiopian juutalaisten – tai Beta Israelin, kuten he itseään kutsuvat – tarina on vähintäänkin erikoinen. Vuosisatoja eristyksissä elänyt kansa tuli juutalaisten tietoon vasta 1867, kun Joseph Halévy lähti tutkimaan huhuja tästä mustasta juutalaiskansasta. Beta Israelin eristyneisyydestä kertoo se, että he eivät tuolloin olleet tietoisia, että maailmassa edes oli heidän lisäkseen muita juutalaisia, ja sen lisäksi he luulivat, että Pyhä maa oli edelleen muinaisten roomalaisten hallussa. Tästä huolimatta Israel oli heille tärkeä henkinen koti, vaikka kaupunki olikin heille melkein enemmän myytti kuin todellinen paikka. Muille juutalaisille Beta Israel puolestaan jäi kummalliseksi kuriositeetiksi, joita ei oikeastaan edes pidetty oikeina juutalaisina ennen 1970-lukua, ennen erään vaikutusvaltaisen rabbin käänteentekevää puhetta.

Tällä ajoituksella oli sikäli merkitystä, että Israelin lain mukaan kaikilla juutalaisilla on oikeus muuttaa Israeliin ja hakea sen kansalaisuutta, ja juuri 1970-luvulla Etiopian juutalaisten vainot alkoivat kärjistyä. Ongelmana oli maakiistat, juutalaisilta oli vuosisatojen ajan kielletty Etiopiassa maan omistaminen ja sen yhtäkkinen salliminen sai entiset maanomistajat ja talonpojat kääntymään väkivaltaisesti heitä vastaan. Vainoissa kuoli satoja, ja samaan aikaan Tigrayn anti-sionistinen ja militantti EPRP-puolue otti kohteekseen juutalaiset kylät, sillä niiden katsottiin olevan Israelille myötämielisiä.

Israeliin välinsä katkonut Etiopia ei kuitenkaan sallinut maastamuuttoa, joten jos Israel halusi jollain tavalla auttaa hätää kärsivät juutalaiset pois maasta, sen pitäisi tehdä se itse ja salaa. Vaikeutena oli kuitenkin se, että Beta Israelin kansa asui sadoissa eri kylissä, jotka sijaitsivat syrjäisessä osassa Etiopiaa – joitakin kyliä ei oltu merkattu edes karttoihin. Koska ei ollut mahdollista hakea heitä suoraan syvältä Etiopiasta, ihmisten pitäisi itse kulkea kaukaisiin pakolais­leireihin, josta heidät voitaisiin kuljettaa eteenpäin. Tämä oli helpom­min sanottu kuin tehty, sillä joissain tapauksissa vaarallinen matka vaatisi jopa viikokausien patikoimista. Kuka voisi vakuuttaa nämä ihmiset ottamaan tuollaisen riskin? Myös Beta Israelin tarkka lukumäärä oli arvoitus, vähintään 28 000 ihmistä mutta ehkä paljon enemmänkin. Siinäpä siis kysymys: miten ihmeessä salakuljettaa tuollainen ihmismäärä pois viha­mielisen valtion alueelta?

Tämän tarinan kannalta kaksi henkilöä ovat erityisen tärkeässä osassa: Mossadin komentaja ja pelastusoperaation perustaja Dani ja Ferede Aklum, Etiopian juutalainen, josta tuli Danille pelastusoperaatiossa korvaamaton apu. Kaksikko tapasi toisensa Sudanin pääkaupungissa Khartoumissa, pelastus­operaation ensimmäisessä iteraatiossa. Ajatuksena oli salakuljettaa Etiopian juutalaisia kaupunkiin ja väärennettyjen paperien avulla lennättää heidät pois maasta. Vaikka suunnitelma alussa toimikin, oli siinä ilmeisiä ongelmia. Suurien ihmismäärien salakuljettaminen näin olisi pidemmän päälle hankalaa, ilman että Sudan alkaisi jossain vaiheessa haistamaan palaneen käryä. Jonkin ajan päästä suunnitelma olikin pakko hylätä Sudanin erikoisjoukkojen päästyä operaation jäljille. Jotain muuta olisi siis pakko keksiä.

Hylätty lomakylä Sudanin rannikolta tulikin kuin taivaan lahjana. Läheisestä poukamasta voisi salakuljettaa ihmisiä merellä odottavalle laivalle ja itse hotelli toimisi tukikohtana agenteille. Ainoa vain, että hotelli pitäisi saada toimimaan niin uskottavasti, ettei kukaan epäilisi sen todellisia tarkoitusperiä. Myös ihmisten kuljetukset tuhannen kilometrin päässä sijaitsevalta pakolais­leiriltä pitäisi onnistua tekemään jollain tavalla huomaamattomasti.

Aika käsittämätön tositarina siis ja Raffi Berg on onnistunut kyllä kirjoit­ta­maan todellisen jännitysnäytelmän. Monivaiheinen operaatio oli täynnä vaaranpaikkoja ja vähällä olikin, ettei Mossadin johto keskeyttänyt koko operaatiota sen huimista riskeistä johtuen.

Uhkarohkean operaation avulla Mossad onnistui 1979–1984 kuljettamaan kaikkiaan 7054 ihmistä Israeliin, ennen kuin lomakylän kulissi viimein paljastui. Tarina ei kuitenkaan loppunut tähän, Etiopiassa oli jäljellä vielä tuhansia juutalaisia, jotka kuljetettiin pois muissa operaatioissa, erityisesti vuonna 1991 operaatio Solomonissa. Tuolloin Israeliin oli kaiken kaikkiaan tuotu jo 28 695 Etiopian juutalaista, eli arviolta 80% koko yhteisöstä. Vaikuttava saavutus.

Berg on haastatellut lukuisia tapahtumiin osallistuneita ihmisiä, joten kirjassa on oletettavasti paljon yksityiskohtia, joista ei ole aikaisemmin kirjoitettu. Mikään syvällinen luonnetutkielma kirja ei kylläkään ole. Kirjassa esiintyvät henkilöt jäävät ihmisinä hieman etäisiksi, ehkä senkin vuoksi että heistä ei haluta kertoa liian yksityisiä tietoja. Jos nyt oikein ymmärsin, Dani esimerkiksi ei ole operaation johtajan todellinen nimi. Red Sea Spies on joka tapauksessa näitä ”totuus on tarua ihmeellisempää” -kirjoja, jotka on pakko lukea melkein yhdeltä istumalta. Tosielämän vakoojatarinoista kiinnostuneille kirja on onkin aivan ehdotonta luettavaa.