Olen lukenut kymmenittäin kartanoromaaneja, ja Rebekan luettuani tiedän, mistä ne kaikki ovat saaneet esikuvansa (toinen Kaikkien Kartanoromaanien Äiti on Kotiopettajattaren romaani): Täysi nobody-seuraneiti kohtaa Monte Carlossa kuuluisan kartanon omistajan, jonka vaimon kuolema vuosi sitten kuohutti koko Englannin seurapiirilehtiä. Ennen pitkää hääkellot soivat, mutta tuoreen avioparin välillä on tunnustamattomia, synkkiä salaisuuksia.
Sokkeloinen, ihastuttava kartano, synkeä taloudenhoitaja, luokkaerot ja täydellisen edesmenneen vaimon varjo luovat sopivan pikkuisia kauhuelementtejä, kunnes mutkikas totuus selviää ja salaisuudet hälvenevät. Rebekka on oikeasti todella ovela, ja loppuratkaisu muutama sivu etukäteen aavistettunakin sykähdyttävä.