Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tämä kirja on ollut mahtava menestys. En ihmettele, sillä Yhdysvalloissa varsinkin on valtavasti ihmisiä, joiden 1980-luvulla elettyyn lapsuuteen tämä kolahtaa lähes laskelmoidun tehokkaasti. Minä olen suunnilleen kymmenen vuotta liian nuori, mutta pidin tästä silti.
Wade Watts elää 2040-luvulla ja viettää lähes kaiken aikansa OASIS-virtuaalimaailmassa. Ulkopuolellakaan ei kannata olla, sillä maailma on silkkaa dystopiaa, täyttä ahdinkoa ja kurjuutta. OASIS on miljardibisnes, jonka perustaja James Halliday kuoli hiljattain vailla perillistä. Halliday on testamentannut omaisuutensa ja koko OASIS-järjestelmän sille, joka pystyy ensimmäisenä ratkaisemaan kolme arvoitusta ja löytämään niiden avulla OASIS-maailmaan kätketyn pääsiäismunan.
Tehtävät eivät ole helppoja. Kesti viisi vuotta ennen kuin kupariavain löytyi, ennen kuin Wade onnistui löytämään sen. Ready Player One kertoo kuinka Wade löysi avaimen ja portin, joka sillä aukeaa – ja kuinka sitten kävikään. Ensimmäisen portin aukaiseminen saa nimittäin pääsiäismunajahtiin aivan uutta potkua. Vastassa on paitsi miljoonat muut yksittäiset etsijät – munastajat – ja etsijöistä koostuvat klaanit, myös häikäilemätön Innovative Online Industries -suuryritys, joka ottaisi OASIS-järjestelmän mielellään haltuunsa.
Alkaa vimmattu kilpajuoksu kohti tavoitetta. Ongelman ratkaisemisessa 1980-luvun tietokonepelien, elokuvien ja musiikin tuntemus osoittautuvat korvaamattoman arvokkaaksi. James Halliday oli täysiverinen nörtti, joka halusi testamentillaan saada kaikki perehtymään perinpohjaisesti rakastamaansa 1980-luvun pop-kulttuuriin – ja siinä hän onnistui täydellisesti.
Kirja pursuaa erilaisia viittauksia joka puolelle 1980-luvun nörtimpää pop-kulttuuria. Ymmärrän täysin, miten tätä rakastavat etenkin ne jenkit, jotka 1980-luvulla notkuivat pelihalleissa kolikkopelejä pelaamassa. Oma yleissivistykseni näytti olevan asiallisella tolalla, tunnistin useimmat pelit ja elokuvaviittauksistakin jonkun osan. Jos 1980-luvun leffat, pelit ja musiikki ovat vieraita, kirja jäänee auttamatta etäiseksi.
Ready Player One tuntui lukiessa paikoitellen vähän väkinäiseltä tai yksiulotteiselta, mutta mukaansatempaava nörttifantasia se oli, ei sitä kieltääkään voi. Suurta kirjallisuutta? Ei varmasti. Vetävä seikkailu nörttiaihetta rakastaville? Satavarmasti. Suosittelen lämpimästi 1980-luvun tietokonepelejä tunteville ja virtuaalimaailmoista kiinnostuneille. J. Pekka Mäkelälle pisteet oivallisesta suomennoksesta, tämän olisi voinut huonompi suomentaja mokata. Sitä paitsi, ”munastajat” on paljon hauskempi nimitys pääsiäismunan jahtaajille kuin alkuperäinen ”gunters”.
