Adam on elänyt suhteellisen tavallista nuoren miehen elämää. Hänellä on työpaikka tupakkakaupassa, pieni vuokrayksiö ja rahat menevät juomiseen, musiikkiin ja elokuviin. Asiat muuttuvat, kun kauppa lopetetaan ja nuori mies saa potkut. Hän ei juuri huoli huomisesta vaan on sitä mieltä, että asioilla on tapana järjestyä.
Eräänä iltana hän lähtee kehnoista bileistä kesken kaiken, kävelee kilometreittäin kaupungin katuja hieman ahdistuneena ja miettii näkemäänsä upeaa leidiä. Sattumalta hän osuu salakapakkaan, hämäräperäiseen baariin, jonka ovi avataan vasta kolkutusten jälkeen. Hän on astunut ensimmäistä kertaa Ravintola Kukuriin. Oliko tämä sattumaa? Ravintolaa pitävä kaveri kutsuu paikkaa Ravintola Lopuksi outo pilke silmissään. Lisäksi hän muistuttaa, että Adam itse koputti oveen. Kukaan ei pyytänyt!
Asiat alkavatkin järjestyä, kun Adamista ensin tulee kanta-asiakas sekä levyjen soittaja ja heti perään työntekijä. Työtekijät ovat omaa laatuaan ja jäävät usein tissuttelemaan ja viettämään aikaa ravintolaan iltavuoron jälkeen. Kaikki, paitsi Helga, joka tekee loistavaa kotiruokaa ja odottaa vain eläkepäiviä. Ravintolan sisäpiirissä asiakkaina on erittäin omaperäisiä henkilöitä: taiteilijoita tai itseään siksi luulevia, Jim Morrisonin inkarnaatio, paikallinen varttihullu, joku aina itseään kuoliaaksi juova sekä satunnaisia kävijöitä.
Ravintola Loppu on lähinnä nuoren miehen kasvukertomus. Oman paikkansa sekä itsensä etsimistä karussa ja kylmässä maailmassa, jolla ei ole aina paljoa tarjota. Todellisuutta voi paeta, mutta aina se iskee kuitenkin hampaansa persuuksiin. Suosittelen kaikille hiukan klaustrofobisesta, kaurismäkeläisestä ilmapiiristä ja rujostakin kerronnasta pitäville. Kirja toimii mainiosti myös ravintolaelämän kuvauksena työntekijän silmin.