Rautayöt jatkaa Mustien morsianten aloittamaa Kuopio-sarjaa. Kirjaa kutsutaan itsenäiseksi, mutta suosittelen lämpimästi aloittamaan Mustista morsiamista – tämä on kyllä parempi ja vetävämpi kirja, mutta osin varmasti siksi, että Anna Tuomi ja hänen lähipiirinsä ovat jo edellisestä osasta tuttuja.
Eletään vuotta 1940, välirauhan aikaa. Lassi Tuomi on palannut sodasta, mutta asuu vintillä eikä mihinkään pysty. Anna huolehtii kaksosistaan yhdessä kälynsä Hildan kanssa. Appi on kuollut, Jalmari samoin, anoppi Serafiina on yhä elossa, mutta ei aina ihan tässä maailmassa.
Lapset on ruokittava, vaikka miehestä ei ole elättäjäksi ja Anna on sidottu kotiin hoitamaan lapsia. Onneksi uusia tuulia puhaltaa sentään naapuriin muuttavan Sortavalan evakon ja osuusliikkeen tarjoilijan Helvin muodossa. Vaan sodankin tuulia puhaltaa, kaupungilla on levotonta ja Annan lähipiirin punainen tausta jaksaa yhä tuottaa hankaluuksia.
Rautayöt kuvaa hienosti äitiyttä vaikeissa oloissa, jaksamista ja toivoa kovien koettelemusten edessä. Se valottaa lähihistoriaa, selviytymistä vuoden 1940 hallaöiden uhatessa konkreettisesti kotipihan viljelyksiä ja sitten niiden vertauskuvallisempien hallojen vaaraa.
Hieno kirja, kesäprojektini sarjan parissa jatkuu hyvillä mielin.