Kaksi kirjailijaa kirjoittaa kirjan ja kun sen saa luettavaksi, lukija aluksi miettii, kumpi on on kirjoittanut ja minkä kohdan. Vain aluksi, sillä tarina tempaisee niin mukaansa, ettei ehdi miettiä enää sellaisia pikkujuttuja. Teksti kulkee niin, että jollei tietäisi, voisi hyvin kuvitella, että sen on kirjoittanut yksi ja sama henkilö.
Rautakauppias Sari Martikainen on kahden lapsen yksinhuoltaja, leski. Samalla hän anoppinsa kanssa hoitaa mökkiläisten asioita. Anoppi on vieläpä hänen paras ystävänsä. Kiva pointti, kun yleensä anopeista tehdään hirviöitä. Eletään Kärmeslän pikkukaupungissa ja idylli on lähes täydellinen, kunnes löytyy ruumis!
Rautasydän on täynnä romantiikkaa ja jännitystä! Jännitys alkaa heti, kun kunnallispolitiikko löytyy, porealtaasta, eikä suinkaan uimasta vaan kuolleena. Pikkukaupunkiin saapunut Janne aiheuttaa myös jännitystä mutta myös romantiikkaa. Sarin vartijaystävä Koikkis samoin, kun taas liskonaamainen tyyppi kuuluu kirjan pahiksiin.
Monta jännittävää tilannetta käydään läpi, ennen kuin päästään loppuhuipentumaan. Turhaan ei takakansitekstissä viitata huvipuistoajeluun, sillä se juuri tulee mieleen. Välillä nytkytellään piinaavan rauhallisesti, kunnes yht’äkkiä tempaistaan vauhtiin, niin että on tukka takana. Kuka oli murhaaja ja miksi. Niin, ja kuka saa ja kenet…