Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Leena Lehtolaisen uuden Maria Kallio -romaanin lukeminen tuntuu aina jotenkin kotoisalta, niin monta vuotta tämän fiktiivisen poliisin elämää on tullut seurattua.
Rautakolmiossa Maria viettää kesää kesäleskenä ja saa tutkittavakseen oudon kaksoismurhan, jossa uhreilla ei ensisilmäyksellä näyttäisi olevan keskenään mitään yhteistä. Mitä tekemistä entisellä mallilla, kiivaalla ruotsinkielen puolustajalla ja entisellä vangilla saattaa keskenään olla? Maria saa jutun yhteydessä myös kohdata erään menneisyytensä ihmisen, joka näyttää saavan hänen tasapainonsa yhä edelleenkin sekaisin.
Rautakolmio on taattua Lehtolaista, jossa dekkarijuonen oheen on saatu ujutettua myös yhteiskunnallisia asioita ja päähenkilön henkilökohtaisen elämän kiemuroita. Parasta Maria Kallio -dekkareissa onkin mielestäni aina ollut niiden inhimillisyys. Maria Kallioon on helppo samastua ja hän on paitsi rautainen ammattilainen myös inhimillinen perheenäiti, joka sortuu toisinaan virheisiinkin. Ollakseen uskottava hahmo poliisin ei aina tarvitse olla juoppo erakko tai muuten varsin erikoinen persoona. Pidän myös kovasti Lehtolaisen tavasta käsitellä yhteiskunnallisia ongelmia tarinoidensa ohessa, sillä hänellä on taito liittää yhteiskuntakritiikkinsä juonen lomaan sortumatta saarnaamiseen tai turhan osoittelevaan tyyliin.
Itse olen siinä mielessä erikoinen Lehtolaisen fani, etten ole lukenut häneltä muita kuin Maria Kallio -kirjoja. Ehkä pelkään etten pitäisikään niistä yhtä paljon kuin näistä. Kannattaisiko kuitenkin tarttua esimerkiksi Hilja Ilveskero -trilogiaan?
