Erämaan keskellä on yllättävän merellinen kaupunki. Ilmassa on meren tuoksua ja asukkaat ruokkivat lokkeja, jotka muuten kuolisivat nälkään. Kaupunkia luodaan uudestaan joka 20. vuosi pidettävillä rautakalan rituaaleilla. Kaupunki alkaa kuitenkin rapistua ja tuhoutua, eikä rituaalien ylläpitäminen ole itsestäänselvää.
Kaupunki on kummallinen kupla, eivätkä sen asukkaatkaan aivan tavanomaista väkeä ole. Millaista on elää tyhjyyden keskellä? Ei ainakaan helppoa. Päähenkilö Tom opiskelee historiaa, innostuu taiteesta kuten monet muutkin kaupungin asukkaat, ajautuu homoeroottiseen kolmiodraamaan, tutkii maailmansa rajoja ja elää, miten kykenee.
Rautakalan kaupunki on kummallinen kirja, jonka vastaanotto on ollut alkuinnostuksen jälkeen perin vaisua (näin päättelisin pikaisen nettiselailun perusteella). Se on hitusen yllättävää, sillä tietyistä puutteistaan huolimatta kirja on kiehtova ja omaperäinen. Suosittelen uuskumman ja kummallisten kaupunkien ystäville!