Palavan kaupungin lapset kertoi Huldan, Jaakon ja Peterin seikkailuista Turun palon aikaan. Tarina ei kuitenkaan ole vielä ohi, vaikka Turku onkin jo maan tasalla, ja Kierosilmä-Kallekin kohtasi viime kirjassa loppunsa. Ketkun turkulaisilta varastamat aarteet nimittäin ovat edelleen teillä tietymättömillä, ja yritteliäillä lapsilla on tietysti vihiä, missä kalleuksien löytöpaikka saattaisi piilotella. Valitettavasti aarteelle olisi muitakin ottajia, ja niin Hulda, Peter ja Jaakko joutuvat tahtomattaan jälleen kerran vaaran tielle.
Vaikka juoni ei ehkä ole aivan yhtä intensiivinen kuin ensimmäisessä kirjassa, on Rauniokaupungin lapset yhtä kaikki jännittävää luettavaa, ja jälleen kerran Roope Lipasti saa tarinaansa kiitettävästi mukaan kaikenlaisia historiallisia yksityiskohtia. Itse pidin erityisesti siitä, että kirjassa pohdittiin paljon Turun palon laajempaa merkitystä paitsi kaupungin asukkaille niin myös koko yhteiskunnalle. Nykyään nuorten historialliset seikkailutarinat eivät taida olla yhtä suosittu genre kuin joskus aikoinaan, mutta Lipasti kyllä osoittaa kirjoillaan, miksi tällaisia teoksia tarvitaan. Jos historia aiheena tuntuukin nuorille usein turhalta tapahtumien pänttäämiseltä, niin tällaisten tarinoiden myötä päästään helpommin kosketuksiin siihen mistä historiassa on lopulta kyse; ihmiskohtaloista.
Vaikka fiktiivinen teos onkin, arvostan yhtä pientä oivallusta kirjan lopussa. Lipasti on kirjoittanut hahmoilleen lyhyet elämäkerrat, eli mitä Huldalle, Jaakolle ja Peterille tapahtui myöhemmin elämässä. Tämä oli hauska yksityiskohta, joka omalta osaltaan sitoo hahmot oman aikansa kehitykseen.
Mikäli haussa on historiallinen seikkailukirja on Palavan kaupungin lapset ja Rauniokaupungin lapset oikein hyvä aloituspiste. Tapahtumia vyöryy päälle siihen malliin, että tylsistymään ei varmasti pääse, mutta mukaan on silti saatu aimo annos ihan oikeaa historiallista tietoa.