Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Iijoki-sarjan 16. osa. 635 s. Vuodet 1946-1947. Kalle 26-27 vuotta.
- Kirjeopiskelua ja kirvesmiesoppia Rousto-Villen työparina
” – Onneksi olkoon, Kaarlo Alvar!”
Vaikka on kesäkuun 13. päivä ja perjantai ja rakennusmies astunut rättiväsyneenä Mäkisen Jannen talonpohjakaivuulta, sydänalassa sykähtää, kun Laina kietoo käsivarret Kallensa kaulalle ja kuiskutelee onnittelunsa. Virallisessa kortissa näet lukee: Teidät on pääsytutkintonne perusteella hyväksytty Tampereen teknillisen koulun huonerak. opintosuunnalle. Opetus alkaa 1.9.1947 klo 15.
Sykähdyttää lukijaakin – ihan kuin ei ennen olisi asiasta kuullutkaan! Kummasti teksti säilyttää tuoreutensa, lumo- sekä yllätys!voimansa ja magneettisuutensa – osaa se Kallen kehno kirjoittaa!
Toisella lukukierroksella ehkä helpompi on hahmottaa ja nähdä, että Päätalo rakentaa kirjaa rakennusmestarin taidolla myös lukija mielessä. Eli lukija pääsee aika ajoin pistäytymään kaipaamillaan alkulähteillä Taivalkoskella, Jokikylässä, atimoimassa Kallioniemessä Riitun ja Herkon kielikylvyssä, niin ja – tällä kertaa näkemään veli-Mannen viimeisen kerran; pääsee niin Kalle kuin lukijakin pois Tampereelta ja rakennuksilta kotiselkosille tuulettumaan.
Ratkaisujen aika vie Kallen reissutyöhön Ikaalisiin, synkkään korpeen rakentamaan kämppäkartanoa neljine rakennuksineen kahdestaan Ville Lahtisen kanssa. Urakka on kova, viikot seitsenpäiväisiä syksystä itsenäisyyspäivään melkeinpä yhtäjaksoisessa vesisateenliämässä. Mutta homma valmistuu monenlaisen mielialan vallitessa. Rousto-Villestä tulee Vempel-Ville ja Vempel-Villestä ärripurri. Vaan oli miten oli: potaattinenä puolikuuro ja -sokea, viinaanmenevä vanheneva Ville opettaa pojan kirvesmieheksi ja ohjailee hakeutumaan rakennusmestariopintoihin. Iltaisin Urpulassa Kalle innostuu käymään rakennusalan kirjeopistoa.
Jos oli poikasena Kallen eteenpäin usuttajana Hiltu-Jakki, nyt on uutena isänä ollut Rousto-Ville.
Mitään kummempia kipeitä asioita ei Iijoki-sarjan XVI osa tarjoa, ennemminkin ollaan voiton puolella koko ajan. Eivät asiat hassummin voi olla, jos kansakoulun häthätää käynyt, sotansa ja muut elämänkipunsa kamppaillut syrjäkylän poika on näinnii pitkälä: on ammatti, työpaikka, vaimo, omakotitalotontti – ja vielä Tampereella, minne Kallen mieli on aina palastanut. Kirjoitushommahaaveet saavat jäädä vielä haaveiksi, mutta lähellä toteutumista nekin, sillä onhan Tampere kirjailijoiden kaupunki.
On aika jättää ryskätyöt, viimeistään ensimmäinen päivä syyskuuta. Sitä ennen rakennetaan työkaverille talo. Josko vähitellen pystyisi olemaan muutakin kuin isän sairauden aikana karvaasti kokema kunnanelätti ja halveerajille todistamaan omassa mielessä usein käynyt tenhotus:
” – Saatana minä teille vielä näytän!”
- pirunkusi
- myötämöykkyineen
- kiilaruoka
- ruuperä
- kilikkiminen
- elämänluukku
- ryöstömies