Miika Nousiainen: Ratakierros

– Ohoh! Olenpas jättänyt hyvän kirjoittajan kirjat tyystin lukematta, ja ihan turhan takia! huokailin Ratakierroksen kierrettyäni Miika Nousiaisen myötä. Samasta syystä kuin monen muunkin nykykirjailijan: joka paikassa esillä olon. Tyrkyryyden.

Tämähän oli suoranaisesti riemukas kirja, antaumuksella päiväkirjanomaisesti kirjoitettu tavoitteen eteen tehtävästä työstä ja elämäntavan mullistuksesta. Tekijän, siis oikean Miikan, on saavutettava ikäluokkansa 50-vuotiaiden maailmanmestaruus ratakierroksella Göteborgissa. Aikaa parisen vuotta tuohon ikään ja juoksuun.

Elämä uusiksi: elopainosta, 90 kg, pois toistakymmentä kiloa. Herkut pois, tilalle lukematon määrä luontaistuotteita. Harjoitusohjelma. Valmentaja. Ja niin edelleen.

Ruokavalmentaja! listaan mukaan. Tässä vaiheessa lukijana huokaan: – Ei voi olla totta! – Että tuollainenkin.

Juoksua varten uhrattava lokoisa elämä. Sitten tuleekin kahta kummempaa lisäravinteineen ruokasooda emäksisineen, ja meno alkaa jo muistuttaa Kilkun, Rimpelän, Niemisen -linjan fiktiivistä naispäähenkilöhuumoria. Paitsi että Nousiainen on puolitosissaan oleva miehenpuoli: välillä täysin, välillä vähemmän. Myös onnellinen siitä, ettei tekoäly ikinä voi korvata juoksijaa jos kirjailijan voikin.

No, oli miten oli mukaansa vetää lukijansa, joka on, ollut, puolihulluna juoksemiseen. On suorastaan jännittävää seurata, kuis äijän käy. Samalla varmistan kuitenkin faktat Tilastopajan tuloslistoilta, pitävätkö luvut ja Nousiaisen osallistuminen luettelemiinsa kisoihin paikkansa. Pitävät!
Katsokaa vaikka yksi kisa tästä:

Tosissaan Miika Ratakierroksensa kirjoittaa. Jopa niin, että hänen avullaan saamme varmaan huippu-urheilijankin mielenkuvan itkuherkkyyksineen / tuntemuksineen kirjan kansiin eli kaikesta siitä, mitä päässä pyörii kun h-hetki koittaa.

Ei hassumpi kirja. Yllyttää tutustumaan Nousiaisen tuotantoon laajemminkin, jos ei nyt aivan Vadelmavenepakolaisiin ja Juurihoitoon, niin ainakin toiseen juoksukirjaan eli Maaninkavaaraan.