Stein Storesenin seikkailut jatkuvat. Vapauttajan tapahtumista on jo aikaa ja Storesen heittää keikkaa jonkinlaisena epävirallisena yksityisetsivänä, tehden kaikenlaista pientä tutkimusta ihmisten tarpeisiin. Sitten ottavat yhteyttä poliisit, jotka muistuttavat Storesenin maksamattomista ylinopeussakoista ja lievästi luvattomasta autosta.
Poliisit kaipaavat kuitenkin Storesenin apua – hänen toimintansa Vapauttajan tapauksen ratkaisemiseksi muistetaan, ja nyt olisi uutta keikkaa tarjolla. Tutkittavana olisi muutama epätavallinen kaksoissurma vuosien varrelta. Tapauksia yhdistää ainakin se, että kaikissa on kyse vanhasta, noin 80-vuotiaasta miehestä, joka on tappanut puolisonsa ja sitten itsensä. Vaan mahtaakohan tapauksia yhdistää jokin muu?
No, yhdistäähän niitä – se selviää lukijalle 1940-luvulle, sotavuosiin, sijoittuvissa luvuissa, jotka kertovat Suomen sotahistorian vaietummista tapahtumista. Näillä tapahtumilla on seurauksensa nykypäivässä, kun vielä yksi vanha mies katoaa ja Storesen pääsee osalliseksi kunnon ajojahtiin.
Toisena lankana Storesen pääsee tekemään tuttavuutta tyttärensä Ninan kanssa. Kauan kadoksissa ollut Nina on löytynyt ja Storesen pääsee tutustumaan tyttäreensä ja lapsenlapseensa. Ei vain ole isän ja tyttären suhde sieltä helpoimmasta päästä, kaikkien vuosien jälkeen.
Räsynukke on varsin kelpo dekkari. Se on itsenäinen tarina, Vapauttajan käänteitä ei juuri kerrata, mutta samat tutut henkilöt kirjan sivuilla näyttäytyvät, joten Mannerin aikaisempien dekkarien tuntemus on avuksi, mutta ei välttämätöntä.