Maija Haavisto on kirjoittanut hyvin monipuolisesti: useita romaaneja sekä tietokirjoja muiden muassa kroonisen väsymysoireyhtymän ja fibromyalgian hoidosta. Nyt hän yllättää runokirjalla, ehkä yllättää siksikin, että hänen romaaninsa ovat olleet selkeitä ja käsitelleet yleensä jonkin sairauden ominaisuuksia ja hoitoa. Raskas vesi on kuitenkin hyvin kryptinen runokokoelma, jonka runot eivät välttämättä avaudu yhdellä tai kahdellakaan lukemiskerralla.
Jotain minullekin kuitenkin avautui, ja ne kohdat olivat kauniita ja koskettavia:
”aamun valossa toivon, että osani
olisi kevyempi:
herätä hyiseen hämärään
nuokkua ruuhkabussin humuun”
Paljon tästä kirjasta pysyi kuitenkin valitettavasti minulta suljettuna. Mukana oli paljon sivistyssanoja, joista osan ymmärsin, osaa en. Loppuosassa oli sentään vähän huumoriakin mukana esimerkiksi runossa Voi nuo höpsöt naiset, tai huumoriksi minä se ymmärsin:
”naiset on tehty tappisoluista, G-pisteistä
steroidihormoneista, rasvaprosenteista
söpöistä teepalloista ja kymmenen kilometrin
lenkeistä, joihin jokainen saa
ikioman sponsoripaidan”
Uskoisin että vähän kehittyneemmälle lyriikan lukijalle tämä kirja antaisi paljon.